Tilanne on se, että joskus, kun ei pääse työntämään päätään pihalle, vaan stressaa itseään kuoliaaksi jostain niinkin triviaalista asiasta kuin ylioppilaslakista, saattaa alkaa lyödä vanteille. Puristamaan tossua. Hiertämään.
Sitä sattuu. Joskus.
Vaan jos! Jos! Sitten taidan, 7.5. ottaa ja itkeä tirauttaa oikein koko rahan edestä. Ettäs saavat, saatana! Ja kun lakki on päässä, näytän Telakalle persettä koko 9 vuoden tarmolla. En Hallikaisella. -selle. Persettä. Ja sitä nimittäin riittää.
YO-bileet tulevat olemaan karmaisevat. Siellä on vähintään kaksi kokkia, muutama orkesteri, noin 3000 vierasta ja nasan tehtailema pyrotekninen show. Ja jos jostain pitää karsia, niin kokit voi puolittaa! Vyötäröstä!
Hännän olen nähnyt, mutta...
(Kirjoittaja saattoi jossain vaiheessa päivää romahtaa henkisen taakkansa alle, mikä hänelle myönnettäköön anteeksi. Jokainen kaipaa joskus vähän hyväksyntää ja tsemppiä. Haleja.)