Olen lähiaikoina laiminlyönyt sinua.
Valehtelin.
Olen laiminlyönyt sinua jo pitkän aikaa.
Valehtelin myös siinä toisessa asiassa.
Olet melko yhdentekevä minulle. En voi millään muotoa myöntää olevani läheisessä suhteessa irc-galleriani päiväkirjaan. Mutta tietty kummallinen vastuuntunto asiassa nostaa päätään.
Vitut. Tylsistyminen. Voisi tännekin joskus jotain.
Nyt kun muodollisuuksista on päästy, voidaan keskittyä oleelliseen, eli sisältöön.
Vai voidaanko todellisuudessa väittää, että päiväkirjassani oleellista on sisältö? Tai muodollisuuksista päästyn yli? Ehei! Samaa paskaa tämä on yhäkin. Ja kaipa minä ennenkaikkea panostan siihen, kuinka minä kirjoitan ja millaista kieltä käytän, ja viittaan kintaalla sisällön monimuotoisuudeen.
Ollakseni inhottavan rehellinen, juuri nyt keskityn enimmäkseen käyttämään kirjoittaessani noin yhdeksää sormea aiemman nelisormijärjestelmän sijaan. Hidasta aluksi, mutta oudon kiehtovaa.
(Eikä tuolla vasemman käden peukalolla voi oikeasti tehdä mitään järkevää.)
No jopas taas karkasi kielen väkivaltaiseen ottamiseen. Ajatuksen virta jaksaa pysyä itselle kiinnostavana hetken aikaa, mutta kai minun pitäisi yleisöystävällisyyden nimissä keksiä jotain oikeaa kirjoitettavaakin. Aihe. Punainen lanka tämän kaiken keskelle! Enkä ihan vähää itseltäni vaadikaan.
Ah, päiväkirjani. Tunteideni tulkki! Henkinen seinäkirjoitukseni! Minun täytyy tunnustaa, ja vuodattaa sinuun mieltäni pitkään vaivannut tosiasia. Osaan pallotella pitkään olemattomalla ajatuksella. Osaan pitää asemat hallussa, mutta joukkojen strateginen siirtely on mystistä ja vaikeaa. Säveltäessä minun on vaikea päästä riffistä seuraavaan. Kirjoittaessa keskityn yhden skenaarion kuvailuun, suuren taustajuonen jäädessä vähemmälle. Suhteissa inhottavaan sukupuoleen osaan (no, joissain tapauksissa) puhua, mutta tunnustan täyden kyvyttömyyteni minkäänlaiseen etenevyyteen.
Elämässäni! Matka maineeseen! Kunniaan! Kuolemattomuuteen! Mihin on kadonnut jatkumo? Intohimo! Ah, elämäni valo, taide ja... harhailen. Minun piti keksiä aihe, mistä kirjoitan teille, rakkaat lukijat.
Mitä aiheen pitää koskea? Mitä päiväkirjaan kirjoitetaan? Yleensä kai päivän tapahtumia. Syviä mietteitä toisinaan. Vaan minähän olen aina ollut tietynlainen anarkisti, mitä tulee siihen mitä on ollut tapana tehdä tai mitä tekemän kuuluu. Aina pitää jollain muotoa saada huomiota ja päästä pätemään. Tehdä eri tavalla. Olenko siis ernu? Lasketaanko minut tämän ihmisjätteen joukkioon? Hyvät ihmiset! Rukoilen! Älkää tehkö sitä minulle! Teen vaikka mitä! Tiskaan! Leivon! Talvirenkaat vaihdan autoihinne! Keksin vieläpä aiheenkin!
Talvirenkaat.
Perkele. Tänään oli jäätä tiellä. Päivällä länpötila oli Äänekosken keskustassa 2,5 celsiusastetta, ja siitä taisi tipahtaa nollan alapuolelle. Moni autoilija oli helisemässä. Itkukin saattoi päästä upouuden Citroënin ottaessa reitin kohti periferiaa, viitaten kintaalla kuskiparan epätoivoisille yrityksille kääntää rattia. Ihmisparka on hukassa, kun ote todellisuudesta lipsuu. Hallinta pettää!
Ei minulla. Minä vaihdoin kesärenkaat talviversioihin jo ainakin kaksi viikkoa alkua kohden. Kyllä kelpasi tänään lasketella kuolemalle nauraen 2000-luvun eurooppalaisautojen hautausmaaksi muuttuneita maanteitä pitkin. Iloisesti kiiti natsirakettini hopeisen (vähän pinttyneen) nuolen lailla milloin kohti Sumiaisia, milloin sieltä pois! Oli totisesti ilon päivä talvirenkaiselle autoilijalle. Luetaan: Jemolle! Muahahaha! MUAHAHAHA! HAAA HAA HAA HAA!
Vielä pitäisi käydä tarkistamassa rengaspaineet. Vähän välillä heittää. Vaan kun on niin laiska. Vasta olen tonnin ajanut noilla renkahilla, jos sen vielä tässä ehtii.
Noniin! Arvoisat lukijat! Oliko siinä aihetta! Oli! Kyllä se kävi päivän tiedotuksesta! Varsin konformatistisesti vieläpä. Kirjoitinko tuon sanan nyt ihan oikein, siitä en tiedä. Mutta päiväkirjamerkintä alkaa olla melkolailla ns. pulkassa. Jollei näin hieno kelpaisi jopa aitoon Stiga® rattikelkkaankin HAHA HAHAHA HAHAHAHAA HAA haa.
-Don Jemo
PS. "Nukkuminen ja syöminen ovat maailman kaksi parasta asiaa" sanoi joskus Nupa. Se mies on profeetta.
PPS. Pistän liitteeksi ihmisille hämmästeltäväksi kuvan Laurin minulle tekemästä Afrikan muotoisesta pizzasta.