IRC-Galleria

Pau sanoo:
jemo oot sumee

Pakko kai se on uskoa. Sisälläni sykähti, tunsin ylpeyden kuohuvan pitkin vanhoja suoniani. Sumee!
Onko ihmiskunnan värikkäässä historiassa keksitty yhtä komeaa adjektiivia kuvailemaan toisen syvintä olemusta? Ihmiset! Haistelkaa sitä! Maistelkaa suissanne! Tutkiskelkaa sitä sisällänne kuin neitsyt Maria Herran enkelin sanoja kolmatta tuhatta vuotta takaperin palestiinan laidunmailla. Syvällä sielussanne tunnette vastauksen juuri esittämääni kysymykseen; ei, ei ole!
Sumee, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kieliopillisessa arveluttavuudessaan on ihmiskunnan kieliopillisen lahjakkuuden kristallisaatiopiste. Kaikki tilanteet ja kielet huomioonottaen. Kaikki.
Kulttuurinen kehitys viisi ja puoli tuhatta vuotta sitten tapahtuneesta luomisesta pitäen on vääjäämättömästi johtanut tähän hetkeen! Vähänpä tiesi Herra Sebaot hajottaessaan Baabelin tornilla ihmisen kielet, että vielä joskus saavuttaisimme kollektiivisesti pisteen, jossa voi toveri kutsua toveriaan sumeeksi ja näin asentaa hänen rintaansa siemenen, joka tulee kukkimaan meidän Kaikkien hyväksi.
Uskon, että joutuisimme lähtemään aurinkokuntamme ulkopuolelle löytääksemme kielellistä leikittelyä, joka kykenisi kaksintaistelussa selättämään sumeen karun kauneuden. Ja jos sallitte että sanon, tuskin tulisimme sellaista sanaa löytämään vielä tunnetun rajattoman multiversumin sopukat koluttuammekaan. Niin aatelinen on tämä luomakunnan kruununjalokivi sanallisen arkun kätköissä!
Ai sitä onnen tunnetta, välittömän nirvanan tuomaa euforiaa, joka valtasi ruumiini minua ensi kertaa kutsuttaessa sumeeksi! Virheetön, korvaamaton tilanne. Mitalimateriaalia elämän hetkien harjalla. Totisesti. Sumee!
Antakaa tekin tämä toverillenne lahjaksi. Kutsukaa häntä täysin rinnoin sumeeksi, tuntematta häpeää tekemisistänne. Sillä totisesti, suurin kunnia on hänellä, joka kykenee toverinsa korottamaan oman pienuutensa uhalla!

Sulkeutuen suosioonne,
Jemo Jaakko Santeri Kettunen (äidin sukuaan Kautto)

Rakas päiväkirja.
Olen lähiaikoina laiminlyönyt sinua.
Valehtelin.
Olen laiminlyönyt sinua jo pitkän aikaa.
Valehtelin myös siinä toisessa asiassa.
Olet melko yhdentekevä minulle. En voi millään muotoa myöntää olevani läheisessä suhteessa irc-galleriani päiväkirjaan. Mutta tietty kummallinen vastuuntunto asiassa nostaa päätään.
Vitut. Tylsistyminen. Voisi tännekin joskus jotain.

Nyt kun muodollisuuksista on päästy, voidaan keskittyä oleelliseen, eli sisältöön.
Vai voidaanko todellisuudessa väittää, että päiväkirjassani oleellista on sisältö? Tai muodollisuuksista päästyn yli? Ehei! Samaa paskaa tämä on yhäkin. Ja kaipa minä ennenkaikkea panostan siihen, kuinka minä kirjoitan ja millaista kieltä käytän, ja viittaan kintaalla sisällön monimuotoisuudeen.
Ollakseni inhottavan rehellinen, juuri nyt keskityn enimmäkseen käyttämään kirjoittaessani noin yhdeksää sormea aiemman nelisormijärjestelmän sijaan. Hidasta aluksi, mutta oudon kiehtovaa.
(Eikä tuolla vasemman käden peukalolla voi oikeasti tehdä mitään järkevää.)

No jopas taas karkasi kielen väkivaltaiseen ottamiseen. Ajatuksen virta jaksaa pysyä itselle kiinnostavana hetken aikaa, mutta kai minun pitäisi yleisöystävällisyyden nimissä keksiä jotain oikeaa kirjoitettavaakin. Aihe. Punainen lanka tämän kaiken keskelle! Enkä ihan vähää itseltäni vaadikaan.
Ah, päiväkirjani. Tunteideni tulkki! Henkinen seinäkirjoitukseni! Minun täytyy tunnustaa, ja vuodattaa sinuun mieltäni pitkään vaivannut tosiasia. Osaan pallotella pitkään olemattomalla ajatuksella. Osaan pitää asemat hallussa, mutta joukkojen strateginen siirtely on mystistä ja vaikeaa. Säveltäessä minun on vaikea päästä riffistä seuraavaan. Kirjoittaessa keskityn yhden skenaarion kuvailuun, suuren taustajuonen jäädessä vähemmälle. Suhteissa inhottavaan sukupuoleen osaan (no, joissain tapauksissa) puhua, mutta tunnustan täyden kyvyttömyyteni minkäänlaiseen etenevyyteen.
Elämässäni! Matka maineeseen! Kunniaan! Kuolemattomuuteen! Mihin on kadonnut jatkumo? Intohimo! Ah, elämäni valo, taide ja... harhailen. Minun piti keksiä aihe, mistä kirjoitan teille, rakkaat lukijat.
Mitä aiheen pitää koskea? Mitä päiväkirjaan kirjoitetaan? Yleensä kai päivän tapahtumia. Syviä mietteitä toisinaan. Vaan minähän olen aina ollut tietynlainen anarkisti, mitä tulee siihen mitä on ollut tapana tehdä tai mitä tekemän kuuluu. Aina pitää jollain muotoa saada huomiota ja päästä pätemään. Tehdä eri tavalla. Olenko siis ernu? Lasketaanko minut tämän ihmisjätteen joukkioon? Hyvät ihmiset! Rukoilen! Älkää tehkö sitä minulle! Teen vaikka mitä! Tiskaan! Leivon! Talvirenkaat vaihdan autoihinne! Keksin vieläpä aiheenkin!

Talvirenkaat.
Perkele. Tänään oli jäätä tiellä. Päivällä länpötila oli Äänekosken keskustassa 2,5 celsiusastetta, ja siitä taisi tipahtaa nollan alapuolelle. Moni autoilija oli helisemässä. Itkukin saattoi päästä upouuden Citroënin ottaessa reitin kohti periferiaa, viitaten kintaalla kuskiparan epätoivoisille yrityksille kääntää rattia. Ihmisparka on hukassa, kun ote todellisuudesta lipsuu. Hallinta pettää!
Ei minulla. Minä vaihdoin kesärenkaat talviversioihin jo ainakin kaksi viikkoa alkua kohden. Kyllä kelpasi tänään lasketella kuolemalle nauraen 2000-luvun eurooppalaisautojen hautausmaaksi muuttuneita maanteitä pitkin. Iloisesti kiiti natsirakettini hopeisen (vähän pinttyneen) nuolen lailla milloin kohti Sumiaisia, milloin sieltä pois! Oli totisesti ilon päivä talvirenkaiselle autoilijalle. Luetaan: Jemolle! Muahahaha! MUAHAHAHA! HAAA HAA HAA HAA!
Vielä pitäisi käydä tarkistamassa rengaspaineet. Vähän välillä heittää. Vaan kun on niin laiska. Vasta olen tonnin ajanut noilla renkahilla, jos sen vielä tässä ehtii.

Noniin! Arvoisat lukijat! Oliko siinä aihetta! Oli! Kyllä se kävi päivän tiedotuksesta! Varsin konformatistisesti vieläpä. Kirjoitinko tuon sanan nyt ihan oikein, siitä en tiedä. Mutta päiväkirjamerkintä alkaa olla melkolailla ns. pulkassa. Jollei näin hieno kelpaisi jopa aitoon Stiga® rattikelkkaankin HAHA HAHAHA HAHAHAHAA HAA haa.

-Don Jemo

PS. "Nukkuminen ja syöminen ovat maailman kaksi parasta asiaa" sanoi joskus Nupa. Se mies on profeetta.
PPS. Pistän liitteeksi ihmisille hämmästeltäväksi kuvan Laurin minulle tekemästä Afrikan muotoisesta pizzasta.

Jemo on 21 vuotias läski hippi Sumiaisista. Lauantaina se muuttaa Jyväskylään, mutta koska kaupungit imee persettä, se karkailee vähän sinne sun tänne. Siltä loppui sivari kuukausi takaperin, eikä sillä ole ollut yhtään hetkeä vapaa-aikaa siitä pitäen.
Jemolla on kaksi bändiä. Enter the Pain ja Rogue Angel, aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisessä se loukuttaa bassoa, jälkimmäisessä takoo rumpua. Rumpuja se on tehnyt pidempään ja sen se osaa parenmin. Jemo myöskin laulaa taustat ja vapaa-aikanaan harjoittelee stemmalaulantaa sekakuorossa. Aika hintti harrastus mutta minkäpä teet, sanoivat jo kreikkalaiset paitsi etteivät puhuneet suomea kerta.
Jemo ei ole kauhean komea, mutta se ei juo alkoholia. Se lukee ja on vähän rasittava mutta suuren osan aikaa ihan sympaattinen tyyppi. Nössöhän se, ei siitä pääse mihinkään.
Ei se juuri muuta tee. Syö ja hengittää. Tykkäilee musiikista, muttei oikein uskalla elää. Se jäi oppimatta, mutta pärjäähän ilmankin.
Ota Jemo hoitoon. Se on pahan burnoutin partaalla ja kaipaa haleja ja teetä ja hellyyttä.
Yhteydenotot managementin kautta pikkukakkosen osoitteeseen.

So long, suckers. 0

Moi. Mun nimi on Jemo. Oon sivarissa. Hajoan aamuihini. Isosti. Isosti.
Mulla on ollut niin tylsää, etten ole keksinyt edes mitään uutta sanottavaa.
Ja niin tylsää, että päättelen sen olevan julistamisen arvoista.

Kerpelation.

-Jemo

Laskin jäljelläolevan palvelusaikani tänään ensimmäistä kertaa.
Jäljellä olevia aamuja 156 kpl (palvelus loppuu 31.8.2007)

Hajottavaa tästä tekee sen, että HSL-lomapäiviä käytetty 149kpl.
Jos en olisi joutunut lykkäämään itse työpalvelun alkua puolella vuodella, nyt olisi viikko sivaria.
Viikko sivaria. Viikko sivaria.
Viikko.
Sivaria.
Sivaria
sivaria
sivaria
sivaria.

Viikko.

KESÄKESÄKESÄKESÄKESÄEKSÄKESÄ!
Kesäeksä? Hö.

Loppuiko Kettuselta jutunaiheet?
Onko hän sortunut raittiuden polulta päihteiden valtatielle?
Vannoutunut kasvissyöjä repäissyt nakkipaketin auki?!

Valitse yksi kolmesta. Voittaja saa raippoja.

-say J! say E! say M! say O!

Huomenta, raskas päiväkirja. Tänäaamuna Jemo ei toimi. Maailmaan on yön aikana asennettu kaikkea fyysisen ja olemassaolevan materian liikettä hidastava verkko. Ajatustoiminta juoksee kuin mississippi.
Loma teki "Elvikset." Varmoja näköhavaintoja on tehty. Ehkä.
Tulisi edes kipeäksi, kerta. Liian hyvästä immuunijärjestelmästäkin saa kärsiä!

-Jimbo

Kettunen pitää:
Se hetki, kun juuri on menossa nukkumaan, ja seisoo vielä sängyn vieressä.
Kun johonkin tulee valoa semmoisesta paikasta, mikä ei näy sinne missä itse on.
Jos on ollut pitkään nälkä, ja saa aurajuustoa ja punajuuria ja ehkä perunaa.
Löytää sen soinnun, mitä on pitkään etsinyt.
Löytää sen soinnun, mitä ei osannut edes etsiä.
Saa jotain valmiiksi ja se on hyvä (liian harvoin).
Paljasjaloin kaikki on reteempää.
On samalla aaltopituudella jonkun kanssa.
Karoliina.

Kettunen ei pidä:
Tummoisesta ylläluetellusta mukatunteellishienosta hippipaskasta jolla korostetaan omaa erinomaisuuttaan.
Itseironisesta postmodernista mukaälykkäästä vuodatuksesta.
Angstista.

Tänä päivänä, ja edellisen illan mittaan, olen käsin pyöritellyt ja valmistanut 50 kappaletta (joista yksi todettiin vialliseksi ja toinen hajosi) sinisiin muovipusseihin pujotettuja kädensijallisia sanomalehtimyttyjä liikuntavälineiksi Telakkakadun koululle. Operaatio oli pitkällinen ja vaativa. En tahtoisi puhua siitä enempää, sillä muistot arpeuttavat mieleni. Sanonpa vain, että nyt Suomella on jotain, mistä itänaapuri ei osaisi edes uneksia. Viva la revolucion!

Nöyrin Isänmaan Palvelijanne
Jemo Kettunen