Hän istuu nurkassaan
Laulaen itsensä uneen
Kietoutuneena kaikkiin lupauksiin,
Joita kukaan ei näytä pitävän
Hän ei enää itke itsensä vuoksi
Jäljellä ei ole kyyneliä pois pyyhittäväksi
Vain päiväkirjoja tyhjine sivuineen
Tunteet ovat harhautuneet,
Mutta hän laulaa
kertosäe:
Kunnes kaikki palaa
Silloin, kun kaikki huutavat
Polttavat valheitaan
Polttavat unelmiani
Kaikki tämä viha
Ja kaikki tämä tuska
Poltan ne kaikki
Kun vihani on valloillaan
Kunnes kaikki palaa
Kulkien läpi elämän huomaamattomana
Tietäen, ettei kukaan välitä
Liikaa heidän naamiaistensa kuluttama
Kukaan ei näe häntä siellä
Ja silti hän laulaa