Dyyni-leffassa sanottiin, että alku on herkkää aikaa. Se oli mun mielestä hyvin sanottu. Siinä elokuvassa on sinisilmäisiä ihmisiä, jotka kesyttävät värinästä kiihottuvia hiekka-aavikolla myllertäviä jättiläismatoja. Kesyttämisen jälkeen niillä lähinnä ratsastetaan. Sitten siinä on kanssa läski pahisparoni, joka leijuu kieppuen ilmassa ja räkättää naurua. Nämä asiat siitä teoksesta muistan parhaiten. Samankaltaisiin tunnelmiin haluaisin päästä tällä päiväkirjalla.