Huuu...Nyt mä lipesin mun treenipäiväkirjasta,mun treenikaaviosta,mun nestelinjasta,mun herratiesmistä päivittäisestä kaaviosta,mutta vittu,ne oli mun elämän euforisimmat 24 tuntia. ;DD
Tietty aamusella eli 4.2 tein treenit yövuoron jälkeen, ja päivällä kotona vielä pikaset jälkilämmöt ja venyttelyt ennen Megadethin keikkaa...Mutta muutoin tää ruumiinkulttuurin osio jäi vähän vähemmälle... ;P Syntinen minä
Ja keikka???
Daven luotsaama kokoonpano oli tasasen tappava settiä.Lämppärit eivät ikävä kyllä olleet oikein sellaisia,jotka olisivat kamalasti allekirjoittanutta sytyttäneet,mutta tulinkin pääasiassa kuulemaan iättömiä sointuja kuten Gears of war,In my darkest hour,Take no prisoners,Washington is next ja Hangar 18. ;) Ja mitä on nähnyt ja kuullut niin Megadeth ei niinkään huudata kamalasti yleisöä vaan keskittyy siihen mitä tekee ja MITEN se sen tekee,ja voin sanoa,että tiesi miten ja miksi sen teki ja se riittää.On vain musiikki ja halu soittaa sitä. Hyvä keikka,ja kun yleisöä katto kentällä,niin en ole ainoa,kuka ajatteli samoin. ;DD
Ai niin...Ja sille gootti-leidille kuka "kaulaili" sieltä 14-riviltä mun niskaan."Thanks,babe,mutta jos sä tahdot todella mun numeron,niin sillo pitää pyytää kauniisti.Niskaan loikkiminen ei sytytä mua..." ;DD Ei vaan...Rouva-parka niin tuhannen seis että järkkärit taluttivat hänet ulos,ettei telo itteään.