IRC-Galleria

Kaiken sallivassa maailmassamme on ongelmia jo ihan joka lähtöön. Aloin kuitenkin miettiä tätä kanivarkaat juttua. Näitä uutisia on kantautunut korviini monia. Ja puput.net:ssä käydään asiasta tietenkin keskustelua.

Lapsia juoksee toisten pihoille. Ne menevät kanilaan. Ne päästävät kaneja ulos. Ne ruokkivat pupuja. Ja sitten on näitä jotka haluavat tehdä pahaa näille puolustuskyvyttömille olennoille.

Missä on arvot? Toisen omaisuus on toisen omaa. Eläimet ovat perheenjäseniä.


Vielä menee vain hetki kun tämäkin muuttuu suuremmaksi ja lapsikaappaukset rantauvat suomeen. Lienee selvää mutta vielä tässä vaikeessa jopa pöyristyttävää sanoa miten yhteiskunta vastaa. Ne on nyt koirilla pakolliset. Pian vanhukset ja lapset. Lapset ennen kaikkea. Siru jokaiseen puolustuskyvyttömään! Tämä on turvallisuus-kysymys.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Varas+vei+kanit+Vuosaaressa+vain+hännät+jäivät+jäljelle/1135242191407

Eikö teitä muita väsytä?
Ai te jaksatte vielä. Te jaksatte monta tuntia. Vaikka koko yön läpi ja vaikka vielä baarissa pyörähtämisen siihen päälle.

Olin itse joskus samanlainen. Olin elävien kirjoissa. Olin nuori ja tein niin kuin kaikki muutkin tekee. Juhlii, käy baareissa, käy kylässä, käy elokuvissa, käy ravintolassa, ylipäänsä käy jossakin.

Tuntuu väärältä välillä. Tuntuu epäreilulta. Miksi minä en jaksa? Minä olen kaksi tuntia jossakin ja sen jälkeen itken lattialla. En pääse edes ylös. En jaksa nostaa itseäni ylös. Nostan katseeni ja huomaan "tehtäviä". Vesipullot pitää täyttää. Täytyy laittaa pupuille uutta heinää. Täytyy jopa vaihtaa yöpuku päälle. Haluan nukahtaa tähän matolle. En jaksa enää.
Minä voin katsoa elokuvan. Jos elokuva on "vaikea" minä olen pian väsynyt. Kaksi tuntia tiukkaa draamaa ja minä voin sen jälkeen sanoa vain että hyvää yötä. Ihan sama mitä teen, on aina aikaraja. Keho ei toimi enää. Ei kuten ennen toimi. Minä olen nuoressa kehossa, mutta minä tunnen itseni satavuotiaaksi. Olen vanha ja raihnainen. En jaksa enää.

Välillä tuntuu väärältä. Välillä tuntuu epäreilulta. Miksi minä? Minun iässäni. Kaikki muut minun ikäiset voivat tulla ja mennä, tehdä ja jopa nauttia. Kaikki ne jotka jaksavat. Jotka ovat elävien kirjoissa.

Punainen lanka.

Muhun koskee. Sattuu. Tekee pahaa kun sinun tekee pahaa. Enkä voi tehdä mitään.

Älä jätä minua vielä. Miten voin nukkua tältä huolelta? Minä valvon vaikka yön sinun vierellä. Nukun samassa huoneessa. Älä vielä mene pois.
Pieni rakas meinasi tukehtua tänään. Itkin ja pidin häntä sylissäni. Älä mene, ei vielä. Kani kun ei osaa oksentaa.

Ole luonani vielä huomenna, vielä aamulla. Minä nousen yöllä ja tulen katsomaan sinua.

Sain aika monta pikky myy-juttua. (jee)
Sain ollilta todella hienoa, hyvää ja paksua vesiväripaperia. Kumpa saisin maalausintoakin! Sain myy pyyhkeen ja olli sai nuuskamuikkuspyyhkeen.

Kanit sai riikalta aktivointipallon. Memmu hoksasi heti pian miten pallo toimii. Se pyörittelee palloa todella taitavasti ja saa herkkupaloja ulos sujuvasti. Se kuljettaa pallon takaisin matolle jos se kierii lattialle. Lenni ei ymmärrä pallon logiikkaa. Suuttuu välillä vain memmulle kun se saa herkkuja pallosta ulos :D Sillon lenni murisee. En ole enää ollenkaan varma ovatko nämä kaneja!

anyway sain kaikkee kivaa ja ehkä eniten lahjoja ikinä!

Hyvää joulua t. Kanilandia

Kerrottiin, että ylpeinä pidettyjä Juvakan (hovin) tyttäriä 1800-1900-luvuilla oli ollut turha lähteä kosiskelemaan ellei saapasvarressa ollut vähintään seitsemän kurttua.
Kurttujen lukumäärällä näytettiin kosijan varallisuutta sekä arvoa aikansa yhteiskunnassa.


Lappeen kolme mahtisukua 1800-luvulla olivat Juvakka, Reijola ja Luukas.
Juvakka ja Reijola ovat samaa alun perin Reijus nimistä sukua ja Luukas on taas useiden avioliittojen kautta vahvasti samaa sukua. Kysymyksessä oli eräänlainen aikansa mafia, jonka tahtoa Lappeella noudatettiin.

Pääsin paikalle. Ei se ollut peruutus.
Hän minua ennen oli sairastanut syömishäiriötä.
Nyt minä pääsen terapiaan.
Hän on sairaalassa. Jatkuvasti.

Suomeksi sanottuna sama.
Siellä joku odottaa kuolemaa letkuissa jonka syömishäiriö lopulta tuo.
Minä sain hänen paikan.
Hän saattaa tulla takaisin mutta me tiesimme molemmat että niin ei välttämättä ole.

Käyn ostoksilla. Supo on jäljilläni. He ovat ottaneet prepaid-numeroni selville telefinlandin asiakastietojen kautta. ”Puuttuviin kohtiin sopii joko 04 tai 10. Tämä numero selviää hetkessä”. He puhuvat siitä mitä myyn, mitä tapan ja mitä käytän. Soitan puhelinoperaattorille ja kerron että sain selville että puheluani kuunnellaan. Sain itse jotenkin kuunneltua linjoilta mitä Supon miehet suunnittelivat. Operaattorin nainen ottaa yhteyttä Supoon. Hän pelkää liiketoimintansa vaarantuvan. Prepaid numeroita ei voi ottaa selville! Hän ehdottaa Supolle että he ostaisivat puhelimia ja alkaisivat ostaa aseita myös, näin he saisivat tuloja ja tämän numerohässäkän voitaisiin sivuuttaa julkisuudesta.
Soitetaan Helsingin sanomien päätoimittajalle joka on juuri linnan juhlissa. Kello on puoli kahdeksan illalla. Päätoimittaja saapuu ulos puhumaan puhelimessa. Puhelimessa on joku venäläinen mies joka pitää suomalaisille naisille ilmeisesti maksullista seksipalvelua; itseään myymällä. Hän valittelee huonoa suomea koska on vain naisia varten suomessa. Hän soittaa ja kertoo tästä puhelinskandaalista ja haluaa että Hesari tekee jutun.
”Emme voi tehdä juttua näin häilyvästä aiheesta, tarvitaan todisteita”.
Koko päätoimittajan perhe on, vaimo ja aikuinen tytär, ovat myös pihalla ja he puhuvat pääministerin kanssa. Tämä on skandaali. Meitä kiristetään!

Olen Herra X:n kanssa Esplanadilla. Maa allani on joustavaa ja minä pompin. Aina osuessani maahan, minä hyppään aina korkeammalle. Hävettää. Pyydän että liikutaan jo eteenpäin koska en jaksa enää pomppimistani. Herra X pitää kädestäni kiinni. Minä liidän yli vesilätäköiden ja minä lennän hieman maan pinnan yläpuolella. Olen kevyt ja olen taitava. Toivon Herra X:n sanovan sen minulle. Huudan kiitti kun hän melkein ohjaa ja tiputtaa minut vesilätäkköön. Herra X näkee tappelun Esplanadilla ja haluaa mennä mukaan. Minä nauran, leijun ilmassa ja koetan kiinnittää hänen huomionsa.
Emme me tuollaista tarvitse, tule mennään eteenpäin Helsingissä!