Olit iloni
olit valoni.
Nyt pitkästä aikaa
muistan sen.
Se sattuu,
miten paljon muistankaan.
Miten saatoin jäädä
kaipaamaan?
Nyt se tuskallisin muisto
onkin samalla se paras.
Mutta en halua enää muistaa
kun vieläkin,
tahtomattanikin,
kuulen äänesi ja
taas kerran
itken kyyneleen vuoksesi.