vappuaatto kaunis ja kylmä...kahden kuukauden syvä masennus alkaa toivottavasti helpottaa..vitutus käyrä korkeella..eiköhän meille jokaiselle löydy se paikka tässä maailmassa...eristys muusta maailmasta ei ainakaan auta asiaa...itseään ei pääse pakoon, sen olen huomannut...pelot väistyy vain kulkemalla niitä päin! Ystävät ja läheiset ovat hyvin tärkeitä, niitä ei koskaan pidä unohtaa...kaikilla meillä on omat salaisuutemme, unemat ja usko kaikkeen, siihen että jaksaa kulkea eteenpäin tässä elämässä.
satoi vettä
edes hetken unohdin
hetken palasin
niihin muistoihin
on vaikeaa
elää muistoissa
ne voivat tappaa
vahvuus on sitä
että tuntee heikkoutensa
elämäni polku
se on täynnä kuoppia
Uusimmat blogimerkinnät
- Nykyaikaa 08.11.
- elämä pähkinänkuoressa 30.10.
- runojani ( ps.tekijän oikeus on vain min... 09.11.
- hellurei 01.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)