IRC-Galleria

Skidistä asti oon elämän kirjoja lukenut,
luulin et ne ois mua elämässä tukenut.
Kunnes upposin syvälle paskaan,
huomasin kuinka voi taakan saada niin raskaan.
Enkä oo yksin sen mä vihdoinki huomasin,
siihen meni vuosia kunnes ajatukset purkasin.
pallo on pieni kun puhallat ilmaa,
jatkat vielä ja tunteet nousee liikaa jo pintaa.
mut nää asiat vaa puristaa mun rintaa,
kukaa ei oo ylpee ku puukotin liikaa.
Mut nyt saan sen vihdoinki sanottua,
kiitos ja anteeks yritän nyt rauhottua.

Olen pieni poika joka on päättänyt hymyillä,
päivä muuttu paremmaksi ilon hymnillä.
Näen jo auringon paistetta edessä,
laulan ja asiat muuttuu paremmaksi hetkessä.