Mä katon taivaalle tummaan,
mä pukeudun taas piinaavaan tuskaan.
Taivas salamoi tunnen ne päässä,
kuulen tytön pienen kirkuvan hädässä.
Ilman äitii seilaa avoimella merellä,
ilman ankkuria lainehtii hetkessä.
Pään sisäl miettien tulevaa,
nallesta kovempaa kiinni se puristaa.
Karussa maailmassa kyyneleet silmillä,
ei tiedä minne mennä jalat ristissä.
Tätä näkee liikaa kulmilla tutuilla,
rikkoutuneita sieluja huume jutuissa.
mitä on elämä miten se eletään,
millä konstil elämässä me edetään.
Pimeyden keskellä rustaan lainii,
Yritän vihan kanssa ikuisesti painii.
kiipeemäs vuoren huipulle,
pääsemäs ylös kun taas tipun pohjalle.
Mitä vitun ideaa enää ees yrittää,
pitäskö antautuu kun joku lainia tyrkyttää.
uutiset murhenäytelmii täynnä,
jumitun samalle sivulle pliis nyt käännä.