IRC-Galleria

1.
En tee tätä teille, enkä kyl tiiä ees miks teen tämmöstä/
Mutkun avaan sanasen arkkuni, löydän sanoja kätköstä/
Sanoma ei yleensä kyl natsaa, eikä sanat lyö häppöstä/
Tunnetta, joka sais tuntee fiiliksiini lämmöstä/

Mut joka ikinen verse, auttaa mua kulkee tielläni lisää/
Niinku poimis kukan tien piantareelt, jost tosissaan pitää/
Mut niinku elämäs haluis mennä ulos, silti jää istuu sisään/
Siilti joka ikinen ajatus on taidetta, vähän niinku tauluun piirtää/

Sitä ei käsitä, mut silti haluu omistaa elämänsä taiteelle/
Ja niin moni ymmärtää tätä, vaik vaikeroisin vaieten/
Vaik niin usein rypistäsin paperin, enkä sit taistele/
Vaik pitäs olla rintamalla, ja olla sotilas haaveiden/

Silti eksyn tieltä, putoon äkisti johonkin vitun metsää/
Siel sit pitäs jaksaa, tarpoo pitäs jaksaa kestää/
Iskui näkymättömän, mä en nää, en pysty vihollist estää/
Mut tahon takii en luovuta, en vaan päihitä tahtoo enää/

K.
Taisto on pelkän tahdon, ja luovuuden asia/
Sankareit on monii, mun elämä on sankari tarina/
Voittanu elämän kilvan, pystyny uusiutuu taistoon/
Pelko syrjäytetty, pystyn luottaa omaan vaistoon/

2.
Raapustin vihkooni, monii miljoonii tarinoita tästä/
Nyt kun asiat natsaa, en kehtaa ees irti päästää/
Oon lumoutunu synkkiinki hetkiin joit elämäs kokenu/
Kun puol kuurona, niin paljon vääryyttä täs kokenu/

Ja nyt epäillään, et tuun kuuroutuu kokonaan kaikelta/
Mut miks alkas välittää? Ei se voi olla niin vaikeeta/
Nyt vaan elän elämääni joka sit muuttuu jossain vaiheessa/
En ota suurempaa stressii vaiken välty täst aiheesta/

Oon silti vaan poika, joka näkee painajaisii unessa/
Ja kärsii samllai, kun muutkin ajatusiensa patoutuessa/
Elämä on kova, ja elän ihan reunassa vesiputouksessa/
Pälkään useesti putoovani, siks tarttunu kii ulokkeesta/

Joka mut niin usein pelastanu, eli kaverit lähellä/
Ja ilman ystävii lähimmäisii, en vaan uskaltas kävellä/
Kadun kulmilla, jos joskus synty tähän maailmaan/
Ja rohjennu siit kii pitää, tartuu oman ajan paikkaan/