1.
Olishan se hienoo, jos kerranki onnistas/
Mut ei vika sussa! Vaan mussa, kun en ponnista/
Tänkään suhteen eteen! Vaan epäröin/
Jotenkin väsähdin! vaik vaan elämääni elävöit/
Kai oma pää liian sekasin! Ja kaipuu suuri/
Olis kai pitäny oppii tukkii suuni/
Ja myötäilä tähän! Mut en voinu sittenkään/
Suhde alko epäilyttää, etkä uskonu siihen itsekkään/
Siit päätty lopullisesti! Kun selkä seinää vasten/
Vaik olis ollu rakkaudelle tarvet/
En saanu kiinni! Toivon et ymmärrät mua/
Välitän hirveesti! Vaikken voinu rakastua/
Koitin kyl parhaani! Musta ei vaan ollut tähänkää/
Enkä ymmärrä syytä siihen, en ees tänäänkään/
Oon kai vaan liian tunteeton persoona/
Kun menee yli ymmärryksen et joku olis se oma/
K.
Helpottasko ne sanat? Auttasko anteeks pyyntö?/
Mä pyydän anteeks! Etten noussut tarpeeks ylös/
Ja ollut tarpeeks hyvä sulle, taikka muille/
Mut mitä voi? Kun en oikeesti mitään tunne/
Pelkkä suruu ja pelkoo! Ahdistuksenki/
Mut ihme kyllä, vielkin pihisee mussaki henki/
2.
Pahottelut turhii! En sais kummiskaa anteeks/
Oon ollu kusipää! Ja idiootti vaihteeks/
Olin periaatteitteni orja! En pysty sille mitään/
Ja kun sydän käskis kiinni pitää/
Päästänkin irti! Pelkään kai sitoutuu/
Mut antasitko mun ees kertoo mist tuntuu/
Sydän palasina! Mut en sitä korjattuu takasin saa/
Toivottavasti sä pystyt! elää omaa unelmaas/
Ilman mua! Vanhetessa tänkin tajuut/
Sulle pelkää tält elämältä haluun/
Enkä mitään pahaa, tai tuskaa tuottas/
Mut mun seurassa, sun kyynel vaan vuotas/
Koska en oo sitä mitä musta oletit/
oon pelkkä rakkaumainen ihminen, silti/
Aina ollu ja tulee olemaan hyvin pahoillaan/
Ja jatkaa taas itkien kohti iltaa/