IRC-Galleria

Syyspäivä, pimenevä ilta alkaa/
Hämärtää ilma, poika oman tiensä valkkaa/
Ja se on aivan varmaa, että toiset syyllistää/
Kritisoijat, ne elää omas syynissään/

Mutta ketä ylistää? Ketä tukee?/
Kuka väsyneen kantaa ja vaatteisiin pukee?/
Poika on kokenut kuoleman kierteen/
Kokenut kun se kuolemakin mennyt pieleen/

''Sä et sitten ossaa mittään'' se huuto kaikuu/
Ja jälleen poika itkun saattelemana uneen vaipuu/
Edelliseen päivään kaipuu, kumpa tää ohi olisi/
Ennen se poika mietti että ehkä pian kaikki toisin olisi/

Mutta pessimismi kasvaa, kasvaa sisältä/
Se on saanut sen geeneissä isältä/
Geeneistä jota Suomalainen mies kärsii/
Mutta poika miettii jo kuinka kaikki viel hävii/

Refrain:
Maailma joka niin kaunis kauempaa
Ahistaa läheltä, eikä jaa sympatiaa