1.
Pää taas täynnä ajatuksii, ja nekin kaikki susta/
Lehdet tippuu jälleen puusta, värjäten maailman mustaks/
Mieli täys tuskaa, miks menit ittes äitis vuoks uhraa/
Nyt ikävöidään sua, ja aika on älyttömän kurjaa/
Vaik kesä tulossa, mieles edelleen se pirullinen syksy/
Otit ja lähdit, enkä siks sitä ikin unohtamaan pysty/
Kyyneleet vierähtää poskelle, kun mietin sun hymyys/
Ja näitten ongelmien takii, saanu maailmalt usein rystyy/
Sattuu! Miks et voi lopettaa vainoomista tän jälkeen?/
Mut huomannu virheet, eikä täs oo enää järkee/
Isi mua särkee, kun ystävät lähtee/
Oon surullinen, ja itsetuho toistuu mussa jälleen/
Haluun satuttaa ja oppii tuntee milt susta tuntu/
Mut vaik kuin vuodatan tunteit, ei ne mikskään muutu/
Aina surullinen ja hyljeksitty lapsi, oppinu vaan suremaan/
Mut oon aina silti unelmoinu, et on jotain suurempaan/