1.
Taistelin tätä vastaan! Mut en kykene/
Oon heikko! En pysty siihen sykkeeseen/
Et voisin sanoo, viinalle kiitos ei nytten/
Kun ne hyvätkin kännit, alkaa yhdest/
Ja jatkuu edespäin, viimeseen asti/
Aikunen mies, mut tunnen et olisin vasta lapsi/
Silti täyn viinaa lasi! Ja kaipaan lisää/
Otan kunnolla! Ja eikä mulle riitä mikään/
Nyt kun täytin kaheksantoista vuotta/
En oo ilma holii pystyny päivääkään suoltaa/
Kun haluun juomaan! Nytkin mietin tota lonkeroo/
Ehkä korkkaan nyt, tai sit kun onneton oon/
Oikeestaan nyt jo vituttaa, ihan tarpeeks juodakseni/
Mut kun oon mennossa, kohta kullalleni/
Niin en voi ottaa nyt! Pakko kestää iltaan/
Niin taas voi mulla alkoholi veres virtaa/
2.
Huomannu! Et viina on osana elämää/
Ja siks kai oon alkanu itteeni pelkäämää/
Juon vitutukseen, eli juon jatkuval temmolla/
Ja koska oon tällänen, en hallitse tekoja/
Joita teen jatkuvasti! lusikoin jatkuvasti liemes/
Soppaa hämmennän! sil et oon pienes/
Sillonki kun pitäs selvinpäin ystävienkaa olla/
Mut vittu! Ei ne hyväksyy uskoo, et tää on totta/
Nauran kyl hymyssä suin, mut itken sisältä/
Siis tajuutteko, jo et vittu must tuntuu tältä/
Jatkuvaa paskaa! ja jatkuvasti taakkaa painaa/
Mut toive siit, et juoman avul voisin olla vainaa/
Koittanu pitkänkin aikaa, tappaa itteeni viinalla/
Juoda nopeesti! että vihdoin olis tää pois alta/
Enkä kokis enää tätä tuskaa! Jota koen nytten/
Mut ettehän te usko! Kun mä oon täs kysees/