1.
Tein biisin rakkaudest, et olisin kerran viel onnellinen/
Saisin pitää täst tytöst kii, johon olis vahva side/
Mut tajuun vanhemmite, ettei tää mee tällä tavalla/
ei rakkaut oo, tai ei sitä voi ainakaan ostaa rahalla/
Ja eihän mul sitä rahaakaan olis, jota pistää palamaan/
Rahal sais tytön halaamaan, muttei sais rakastamaan/
Siis en ees yritä huijaa itteeni, et joku rakastus/
Kun oon aavikon laidal, ja se tyttö on vaan kangastus/
Mielikuvituksen luomaa, siit mitä toivosin olevan/
Ja kun kerran nään, niin sitä aidoksi oletan/
Oon huijattavissa, kun uskon herkästi satuihin/
Linnani haltia, ja jos muuttasit, sitä päivässä katuisit/
Et muhun tutustuit, ees hetkeksikään/
Oon sisältä sairas, eikä mua tuu pelastaa mikään/
Siks luovuin toivost, et voisin rakastaa jotakuta/
Kun maailma kusee, ja rakkaus on kuraa/
K.
Särkyneitä sydämiä, täynnä muiston palasia/
Rakennan menettäneille, sitä yksinäisten palatsia/
Johon paeta pystyis, muistoja ja surua/
Paikka jossa ei, tarvitse puhua/
2.
Tää n murhe näytelmä, mis ei oo tunteita/
Kun mä en kaipaa, pelkästään yhen illan suhteita/
Haluisin oppia rakastaa, ja luottamaan toiseen/
Mut suhteitten alus, tiiän, et tuun munaa sen/
Heittämällä kaivoon sen toivon rippeen, jonka toinen suostuu jakaa/
Kun kuvittelin, et pystyn petaamatta makaa/
Erehdyin jälleen, ja se jos joku koskee/
Kun joutuu kaiken tän paskan yksin kokee/
Ilman valkeita päivää, joist saisin tukee/
Mut toivoton rakkaudes, tai mikä rakkauteen tulee/
Asiat myrkyn lailla tuulee, tai miten sen ottaa/
Mut mun tunne asioista, joka sana verottaa/
Yhen läheisen viereltä, kauas pois vierestä/
Kun oon yksinäinen susi, helvetin kierteessä/
... Ja tälle asialle, mä en maha mitään/
Et silti, mä kaipaan rakkautta lisää/
(PASKAA!)