1.
Asiat vaivaa, vaik kuin unohtas takas kaivaa/
Kaiken mitä sit halus unohtaa, niit sit raivaa/
takas mieleen, miks meni pieleen kaikki jälleen/
Ei siin mitään viisast sanomist, mitään järkee/
Koskee sattuu! Vittu kaduttaa kaikki paska!/
Eikä ketään ymmärrä! En vittu jaksa!/
Ottanu osumii kavereitten puolesta, kärsiny siitä/
Rukoillu jotain suurempaa, käsittämättä sitä/
Tää on alun loppu! Samal silti lopun alku/
Luonut testamentin, valinnu oikeen arkun/
Pelänny pelii, mut pelannu sitä joka ilta/
Tie on kulkematon, mut se oli mun valinta/
Nyt rukouksis ei oo yhtään sanaa enään/
Haluun olla yksin! Mut haluun lähelläs elää/
Ystävät on valheita! En niist välitä ollenkaan/
Petin luottamuksenne, ja näin tulee olemaan/
K.
Tää on alun loppu, Lopus silti alku/
Alus haavat kalvaa, enkä niit haluu!/
Mielummin luovun, kun menetän rakkaita/
Vittu loppus jo! Miks täst pitää rankaista?/
2.
Ystävät suurin asia, ilman niit en pärjänny/
Mut nyt yksin! Ja omaa tauluu värjänny/
Päässy pois helvetistä! Avannu oven maailmaan/
Ja rukouksien voimal, löydän ehkä taivaan/
Rankaistus ei oo häävi, viha ja raivo silti vaivaa/
Monet menetykset ja erheet, sieluu kalvaa/
Miten joku vois rakastaa, jotain näin tyhmää/
Ja unelmis rakastaskin, mut tosielämä tyrmää/
En uskalla avautuu! En uskalla puhuu tunteista/
Unelmat täyttyny! Mut nekin täynnä murheista/
En osannu toivoo! Vai toivoinko väärää/
Tarinoilla loppu! Mut omaa loppuu en osaa päättää/
Enkä tahdo! Haluun oppii elää elämää yksin/
Miks lopettaa? Kun jo tänne asti ylsin?/
En tarvinnu tähänkään asti rakkautta sisälle/
Oon tunteeton paska! En voi mitään tälle/