IRC-Galleria

1.
Aina en pysty olee sitä mitä toiset musta olettaa/
Mut tiedän sen, et pystyy aina yrittämään kovempaa/
En menetä otetta, ihan turhan takii ainakaan/
Pystyn mokaa rauhassa, ei se mua tuu painamaan/

Tai ei ainakaan kauaa, Ei se saa mua hautaan/
Ennen olis varmaan, mut nyt pystyn nauraan/
Oon just tää mitä osaan olla parhaiten/
Siis itteni! Ja mä tiiän et just tän kaiken ansaitsen/

Tervetuloo mun elämään, en työnnä teit pois/
Kaikki ansaitsee ystävii, enkä vaiha niit haikeemalla toist/
Ja jos et arvosta mua, niin sille ei voi sit mitään/
En mä pysty luomaan roolii, jost jokanen pystys pitää/

Mulle riittää kuhan saan olla just mitä mä oon/
Aina tietty ei oo helppoo, välil oon onneton/
Mut oon kärsivällinen, kaikkihan tulee ajallaan/
Kuolema mukaan lukien, oppii sitäkin rakastaan/

K.
Vaan kerta vierellä, vietetä ei tarpeeks/
Haluun tuhannesti pyytää anteeks/
Hyvää jatkoo vihaajille, en kanna kaunaa/
Haluun vaan et opittas yhes tälle nauraa/

2.
Ymmärsin varmaan väärin, tai sit argumentoin tyhmästi/
Mut vika jokasessa, tein näin vaan et yltäsin/
Ystävien tykö, ja rakkaitten rakkauden ulottuville/
Niinku nytkin katot, oon pelkkä uskon kuvite/

Haluun uskoo, tai no helppo se on näin sanoo/
Vaikee se on vaan pitää, mitä tosissaan janoo/
Mut ylös, alas mäkee, vyöryy taas vanhaa kaavaa/
Painan pääni toiseen laitaan, saaden vihan rakkaalt/

Ehkä olis parempi, mut silti niin paljon pahempi/
Luovuttaa, ja pyytää kertaalleen viel anteeksi/
Kaikki se mitä tullu tehtyy, tai ollu tekemättä/
Mut sen voin sanoo, et oon vielläkin tässä/

En menettäny malttiani! En kokenu loppuuni/
Ja aina pidin mielessä, et tähän elämään tottusin/
Ja kato nyt mua! Oon itsekäs mut onnellinen poika/
Välil rajamailla, ja vastassa jo kävinkin pohjas/

1.
Avasin kirjan, pistin musteen liikkumaan paperilla/
Otin itteeni niskasta kiinni, värjäsin mielen haaveilla/
Oli sitten pilvinen, tai lämmin päivä takana/
Halusin vihdoin vapautuu, päästä irti taakasta/

Tilanne oli sietämätön, en kestäny hetkeekään/
Olin toivottomassa tilantees, enkä halunnu enää/
Elää elämään, täs kaiken kaaoksen keskellä/
Koska tiesin, et rakkaus sua kohtaa oli keskestä/

Mun ainoo syy elää! Ja nyt kun sä olit kaikonnu/
Tarvitsin uuden syyn, siit hetkest kun olit vainonnu/
Unissa ja arkielämässä, huomasin murtuneeni/
Tajusin unohtuneeni, ja ajan itkien kuluneeksi/

Olisinpa ollu toinen, olisinpa aiemmin tajunneeni/
Nyt jo rukoilen, ettet tuu palaamaan uneeni/
Se saa nyt loppuu! Haluun vapautuu tästä/
Haluun antaa aikaa itelleni! ja nauttii elämästä/

K.
Kohtalo sai mut itkee! Kohtalo oli ilkee/
Nyt haluun olla toinen! Haluun olla sitkee/

2.
Usko, toivo ja rakkaus, niist haluun viel nauttii/
Kerron teille nyt, etten oo ees viel päässy vauhtiin/
Tuun joka hetkest pitää kiinni loppuun asti/
Siihen asti! Kunnes on sylis se nuori lapsi/

Oon enne sitä vastuuton niille perhe jutuille/
Silti se sama jäbä, se pieni hulivili perhe tutuille/

1.
Katse nousee taivaalle, kunnes kohde on rohjennu/
Askele askeleelt, tien juurelt kivet on lohjennu/
Henki salpaantunu! Mut mua seuraa varjotkin/
Katto pään päällä, ja kaverit, sitä sä herra tarjosit/

Mitä muuta? En haluis olla ahne muttei tää riitä/
Mä tiiän tilanteen, ja etten sua tarpeeks ikin kiitä/
Oon negatiivinen, enkä olemuksel näytä kiitosta/
En jaa sun sanojas, vaan tykkään kyykkii piilossa/

Ei oo tyttöystävää rinnalla, mut oma on ollu syykin/
Luotin väärään kallioon, ja senki sitten ryssin/
Nainen otti ja lipes otteesta, jätti mut tänne suremaan/
Se sattu pahasti! Enkä pysty sanoiks sitä pukemaan/

Siks iltasin latelen rukouksen, et antasit armoo/
Sä kun oot ainoo, ketä nähny kuin moni jo katoo/
Viereltäni kaikonnu, ei antanu sydäntäni takasin/
Vaan vieny sen palan mukana, niin kun viel rakastin/

K.
Kokemuksii, jakamattomii hetkii elämästä/
Pitäs vaan elää, kun ei tiedä onks huomen enää tässä/
Monesti oppinnu kantapään kautta/
Sen et hengittämättä lähestyy vaan hauta/
Siis hengitä, hengitä, hengittä kaikki se ilmaan/

2.
Pysähdyn taas hetkiseks, mietin eilistä/
Miten sattu taas, ja miten se vielkin pistää/
Miks maailma on julma, ja rakkaat viereltä riistää/
Tiedät ongelman, etkä voi sitä oikeesti kiistää/

Anna mulle apuu, anna mulle voimaa elää oikein/
Näytä voimas kaikille, ja et kaikki sut aidoks toteis/
Paranna kaikki haavat, jokaselta pienimmältäkin/
Viattomasta syntisimmältäkin, anna toteutuu rukous tääkin/

Pitäskö olla ylpee? Kaikesta mitä tehny?/
tiedän kyllä, ettei kaikki oo ihan nappiin menny/
Mut kavereita paljon, vaikka yrittäny työntää pois/
Monen monituisen kerran, rukoilu et kaikki toisin ois/

Silti tajunnu vasta! et miten hienosti kaikki on/
Mul on perhe, katto pään päällä, ja kaikki mitä tahdon/
Nainenkin olis! Jos vaan olisin itsestäni varmempi/
Kai se kaikki tulee sit kun oon vähän vanhempi/

En oo saanu tarpeeksi, mut silti riittämiin/
En haluu paljoo lisää! Haluun vaan pitää siit/
Mitä oon saanu saavutettuu, ja ylpee siittä/
Mut aina pitää yrittää parempaan, ettei vaan riitä/

Et oon just tää! Haluun olla viel enemmän/
Haluun oppii poimii puusta just ne kypsät hedelmät/
En kaipaa tukee! Kaipaan turvaa tähän maailmaan/
Viel vierelle rakkaan, jonkakaa kohtaan taivaan/

1.
Mies ase olalla, rypee paukku pakkasessa/
Pelkkä yks monista, hautautuu pakan sekaan/
Ei väkivalta ratkase, muttet kykene olematta/
Taistele vastaan! Lipun värii värjää sodas olemalla/

Valtio saa ihmiset värvättyy tappajii tunteettomii/
Epäpyhät ajattelut! Saa kaivattuu toisille ojii/
Ystävät on ne jolla on valtaa ja himoo saada lisää/
Mielisairaat ajatelmat! Ei välitä toisista mitään/

Pienel vaivalla! Tehdään toiselle suurta hallaa/
Henki pois tavalla! Se toisenkin unelmat tappaa/
Menetetyt rakkaat! On ne menetetyt vainaat/
Vielläkö monesti joudut sen kuopan rakkaalle kaivaa/

Eikö tajuu et se vaivaa! Valtio on sekava/
Ei elämää just tällee tietokoneen tavoin pelata/
Omistaudutaan siis elämään niinkun piirros sarjaan/
Luottaa et voi kehenkään, tai maksimissaan harvaan/

K.
Sotatanner uhkaa sortuu! päälleni kaatumalla/
Et pärjää täällä! Jos elät pelkästään katumalla/
Ihan eri rutiinit, kun on katu maalla/

1.
En unohdakkaan, milt tuntuu menettää rakkaan/
Liian myöhään myönsin, liiteleväni alas huomaamat/
Löysin tuskasen muiston itsestäni! Murhan tavoin/
Kulta rakas palaa! Mä pyydän anteeks mitä sanoin/

Liian vääril tavoil, pidin susta kiinni painamatta/
Unohdin tukee sua! Ja nyt täs painaa taakka/
Jälleen vaan lysähdän tähän, kirjottaa susta/
Mä menetin sut! Ja jäljellä on pelkkä tuska/

Onnistunu en oo koskaan! Pitää kiinni kestään/
Vaik kuin rukoillu ja pyrkiny, et jokin tulis kestään/
Mieli jakautuu kahtii! Haluun vaan vapauteen talssii/
Mut aina sen jälkeen, haluun kanssas tanssii/

Anna anteeksi! Vaikket kuulekaan koskaan tätä/
Mä haluun apuu! etten vaan tätä vahingossakaan jätä/
Kun kuolema on lähellä! Liian lähellä käytä kaidetta/
Oon unelmaton poika! Ja liian usein lähteny tilanne raiteilta/

K.
Pelkkä tahra ikävästä! Mut suurin osa elämästä/
Ilman muistoo susta! En olis varmaan enää tässä/
Tiedä se et kaipaan! Ja kaipaan tosissani sua/
Mä halusin vaan kerran viel oppii toiseen rakkastua/

K.
Korkein voimakaan, ei voi yhtyy soimaamaan/
Ei tätä tunnetta voi tulla poistamaan/
En tarvi useita, tarvin sitä toista vaan/
En voi välttyy! Kun näin on jo käyny <3

1.
Ristinkö käteni? Auttaako se tässä?/
Onko olemassa suurempaa voimaa elämässä?/
Kun tää tässä, mitä nyt jaetaan kahdestaan/
Elämä on onnee vierelläs, vaik välil tapellaan/

En välitä toisista! Välitän vaan susta tosissaan/
En tiiä miten kertosin, en tiedä miten todistaa/
Haluisin vaan jakaa kokemuksii kanssas kulta/
Kiihtyny tunteet suhun, tää kaikki taitaa olla rakkautta/

Oon valmis ottaa riskei, vai olis tää mun hauta/
En välittäs, kunhan saisin olla sun vierelläs aina/
Vaikka oonkin hauras! Oon sitä vaan sulle kulta/
Saat mut sekasin hyvällä tavalla, saat mut nauraa/

Se on hyvä, se on parasta mitä mulle on tapahtunu/
Nyt kun pitkään miettiny, oon varmasti rakastunu/
Otetaan silti rauhallisesti, edetään hitaasti/
Haluun huutaa tän silti muille, ettet luule tätä pilaksi/

K.
Korkein voimakaan, ei voi yhtyy soimaamaan/
Ei tätä tunnetta voi tulla poistamaan/
En tarvi useita, tarvin sitä toista vaan/
En voi välttyy! Kun näin on jo käyny <3

2.
Sä oot se nainen, joka on erillainen kun muut/
Hyvällä tavalla tietenkin, ihana kun puhut/
Saat mut sekoo, ihan pelkällä hymylläs/
Iltasin istun vierelläs, toivoen et siinä pysyttäs/

Käsiis luovutan koko elämäni, salaisimmat salatkin/
Enkä tiedä mitään mitä näin paljon rakastasin/
Tai tiedän vaan, etten rakasta ketään yhtä paljoo/
Mä tiedän tän! Ja harmi etten muuta voi tarjoo/

Kun mitä mä oon, eli en hääppöstäkään asiaa/
Mut toivosin sulta, et voitas kirjottaa yhes yhtest tarinaa/
Viel joskus kihlat koittas, naimisiin kirkkoon/
Lapsii syliin, Tulevaisuudes rakkaus lisää hallitkoon/

Mä haluun tätä kaikkee, mut älä säikähdä nytten/
Ei täs mitään kiirettä oo toisiime yhteen kytkee/
Edetään nyt päivä kerrallaan, kohti taivasta/
Taivas on tässä! Mä löysin sen omasta maailmasta/

k.
Korkein voimakaan, ei voi yhtyy soimaamaan/
Ei tätä tunnetta voi tulla poistamaan/
En tarvi useita, tarvin sitä toista vaan/
En voi välttyy! Kun näin on jo käyny <3

Kerrotaas pojusta tästä, meiän ihana axu/
Täyspakkaus herkkuu! Kai siks rimmaa sopivasti naksuu/
Tai siis sipsi lastuun, tai kutsutaanko sitä raksun?/
Kun sen viereen astun! Niin Axunkaa lisää puhuu haluun/
Halata ja sillee! Hienoo elämää toivotan sulle/
Ens kerral kun nähään, pistetään bisset suulle/
Pidetään kunnol hauskaa, paremmin kun sillon Tampereel/
Ja kun on tylsää, niin Axu menosta mentävää tekee/
IhQuin, kuumin, ja söpöin poika päällä maan/
Mut Axusemme paljon kunnioitusta täältä saa/

1.
Rakas muistatko sä sen päivän millon tavattiin?/
Hetken puhuttiin! ja kohtalon avulla jo halattiin/
Tutustuttiin, ja pian jo yhteystietoi vaihettiin/
Ekat päivät lensin siivillä! Kun suudelles vaikenin/

Halusin lisää! Ja päivä päivält opin susta kiinni pitää/
Opetit mulle paljon! Ja kestit vaikken tajunnu mitään/
En halunnu mitään tuottaa, mikä saias kyynelees tuottaa/
Se oli mahotonta, et jokin sai mut susta kauneuden huomaa/

Oltiinhan me vaan lapsii, ihan erillaisist perheistä/
Saavuttiin samaan määränpäähän, pitkin eri teitä/
Mä halusin jakaa joka hetken kanssas! Jopa surutkin/
Nyt rukoilen aikaa! Viel kun sä mulle liää puhusit/

Olisin onneni kukkuloilla! Ja en kärsis enään/
En käsitä maailman menoo! Miks lähit lepää?/
Sä olit ainut ketä mut huolit tälläseena, et halunnu mua muuttaa/
Mut se isku tiputti mut, ja kääns mut vaihtaa suuntaa/

K.
Elämä on sekava, ei sitä tiedä mitä tapahtuu/
Joskus sitä vaan pysähtyy, välillä rakastuu/
Ei tunteet tuu lakastuu! ne aina vaan palautuu/
Oon vaan yks menetetty toivo joka painajaiseen havahtuu/

1.
Hakannu rystyset verille, päästäkseni läpi harmaan kiven/
Katkerat itkut tullu! kestäen läpi ne kaikki varmat virheet/
Entisten ystävien ilkeet virneet/ painamal siihen pisteen/
Alusta murtunu vaan niin useesti! et vaikee löytää viret/

Mist ponnistaa jälleen! Päästäkseen taas päälle/
Sen kaiken järjen! Mitä ennen pienokaisena pääs näkee/
Nyt joutuu aina syrjityks! Onks oma virhe olla tällänen?/
Mut tavallani rautalangat suorat! Mä vaan väännän ne/

En osaa rakastaa! Antaa rakkautta sulle tai muille/
En tuntenu tuskaa! Vaik tuskan sanoiksi puitte/
Mä kärsin ihan muista syistä! Ja se on tää kaikki/
Elämä on ruhjeen luoja! Eli paree olla vaiti/

Käsittää ei voi! Mut kaikki katoo käsiltään pois/
Rukouksii latelen liian usein, et kaikki toisin ois/
Ja oon tosissani! En oo tyytyväinen tähän kaikkeen/
Kun en voi käsitellä näit virheit! Puhumattakaan unohetut aiheet/

K.
Käsittelen elämää, niinku tanssin askeleita/
Mul lukee surkee tanssija, jokaisessa tapeteissa/
Et käsitä tätä? Ei sille voi vaan mitään/
Mut oppinu tajuu, ettei tätä voi sisälläkään pitää/