IRC-Galleria

{Kerroin kerran tarinaa, siit mitä tapahtu/ Kun pystyin hymyilee, mut jouduin aina havahtuu/}
{Mä rukoilin taivasta, auttaa mua haavoissa/ Mut ne tappo tärkeimmän, enkä rakasta toista/}

Tää kiittämättömän tarina, koskettaa ja satuttaa/
Oppi piilee siin, et poika kyyneleitten takaa oppi katumaan/
Jos oppisin kertaa, ja saisin mahdollisuuden uusintaan/
En olis ikinä tällänen! Olisin varmasti jotain kuuminta/
Mut nyt tyytyminen tähän, mutten ikin pysty siihen/
Piiloudun mielumin varjoihin, ja kertaan virheet/
Kun näyttäydyn, tekemään lisää niitä tyhmii tekoja/
Mut silti teen väärin, ja sit taas vaan sekoan/
Lääkkeet ei tunnu enään missään, en saa hallintaa/
Tähän kaikkeen paskaan, mitä koitan kahlita/
Mut vetäny taas piipun täyteen, täyttä paskaa/
Nytkin koitan rauhottuu, mut tuki vaan mulle nauraa/
Ei välitä musta! En kuullemma ansaitse tukee/
Ne vaan nauraa! Kun vastaan kaduilla tulee/
Ne luulee et oon vahva, kai se on se oma vika/
Etten näytä heikkouttani! Vaan haluun esillä se kiva/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/

2.
Mä myönnän pelkääväni! et olis siivet selässäni/
Liian aikasin! ja liian peloissani sitä kokemaan/
Oon arka poika! Ja sen näkee jopa sokeena/
Kuulen vaan kadul! ''Sakke hei vittu lopeta''/

Se sattuu! Kun en oo ansainnu tällästä kohteluu/
Tai oonko sittenki? Vittu mun elämä on yhtä otteluu/
Hyvän ja pahan välillä! Tuntuu vaan et paha kokoajan voitolla/
Oon vihamagneetti, ja pidän rakkaat aina loitolla/

En soittele kysyen ystävien kuulumisii, vaan jätän väliin/
Mä suistun tieltä! Ja siks kaikki lävähtää käsiin/
En tiedä mikä mua ohjaa! Lääkkeet vai Jumala?/
Molemmat silkkaa paskaa, mut siihen toiseen en voi turvata/

Liian syntinen tekee mitään rukouksii ylös enään/
Kun tiedän et joka toive, vaan paskan pääl lepää/
Se ei anna enään! Mitään mitä mä rukoilen siltä/
Mut miks mä silti viel ristii kaulassani pidän?/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/


3.
Mä alotin sen alkoholi lakon! En oikeesti meinaa luopuu siit/
Onks toi sun oikee asenne? Ja varmastiko siit pidät kii?/
Naurat päin naamaa, ja sanot et sorrut varmasti/
Mut vittu kiitti siit! Miks kaikkien pitää olla vammasii?/

Mä haluun ees kerran onnistuu, vaik helpos jutussa/
Ja jos onnistusin, niin joku lesoo niin et se on tuskaa/
Sanoo et vittu oon säälittävä, tehden noin helpon jutun/
Mut ettehän te voi tajuu! Mitä mä oikeesti puhun/

Mulle suuri juttu, sattuu olee teille ihan pieni asia/
Oletatte et oon teiänkaltanen, ja siks mua heikottaa aina/
Joka ikinen sana sattuu! Ja mä oon oppinu vaan kaatuu/
Se mitä saa mut jatkaa! On se et luotan siihen satuun/

Et kaikille luvattu paikka! Ja jokaselle se oma rakas/
Mut jos se oma rakkaus katos? Enkä saa sitä takas/
Niin onks mulle varahenkilö tarjolla? Vai oonko yksin?/
Mä tiedän itseeni säälivän! Mut kaipaan sitä sylii!/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/

K.
(-Niinkun ennen nää-ää!
-Nään jälleen lumen valkoise-een
-Muistellen taas hymy sievää-ää
-Rakkaus kukoisti sillon enne-een)

1.
Niinku ennen näki kaiken valkoisen lävitse/
Niin nyt mä sit jo mietin miten mä hävitin sen/
Onnen, ilon ja rakkauden, ja jätin tyhjän kuoren/
Tiedän syyni tähä! Ja hetki hetkelt enemmän kuolen/

Synkkä kertomus, kaikkoo läheltä kaikki rakkaat/
Odotan sitäkin hetkee, et vikakin ystävä karkaa/
En oo vihanen, en oo surullinen teidän takii/
Tiedän teidän syyt, ja tiedän et teidän mennä tarvii/

Kuka nyt vois kestää, ketä auttaa pientä poikaa/
Tiedän vaan, et jalat laahaa jo vasten pohjaa/
Tiedän sen nyt, tiedän et oon jo hävinnyt/
Taistelu tappiolla, oon rappiolla jo nyt/

Harmaan kiven murtamisesta, tullut turhan vaikeeta/
Mut miten vois elää! Jos kaikki on niin haikeeta/
Voisin vaan vaieta, laittaa vikaa kertaa kädet ristiin/
Tiedän virheeni! ja et paholainen mua hallitsi/

1.
Aamust se alkaa, mut vaihtuu iltaan jälleen/
Mietin vaan päivittäin, miten menettämises särkee/
Olit mulle tärkee, oot edelleen yks ainoo mulle/
Haluisin vaan oppii avautuu, siit mitä mä tunnen/

Pelkään kertoo, mitä sulle on käyny tai minne menit/
Mut kulta, meit on moni jotka sua varten mitä vaan tekis/
Tiedä se viel kerran! Jos sä tän sinne nyt kuulet/
Muistan sut sellasena, kauniina lisänä täydelliset huulet/

Siin kauniis auringon huuhtees, sait mut tuntee rakkautta/
Paloin loppuun asti! Kun kuulin et matkas sai haudan/
En vaan jaksa uskoo! En jaksa kattoo itteni yksinäni/
Nyt koitan keksii päivittäin syytä miks esteet ylittäsin/

Enkä lähtis perääs, sun viereltäs viel kerran herään/
Sillon tiedän etten eläs, mutten unohda sitä kesää/
Siel rannal tavattiin, ekaa kertaa illal jo halattiin/
Sillon vihdoin tunsin, tunsin itteni viimein vapaaksi/

K.
Olisin onnellinen tänään, olisin parempi ihminen/
Jos saisin sut takas! ei haittas vaik tie olis kivinen/
En olis aina viimeinen, vaan oppisin yrittää viellä/
Mut onneni on tietää! Et sun on hyvä siellä/

2.
En halunnu kuvitella tällästä! En halunnu kuulla tätä/
Mitä mä tääl? Jos en saa iloo irti mistään tästä/
Oon vaan ruhjeen lyömä, kuoleman portei oleva lapsi/
Mä en pysty elää hyvää elämää! Haluun sut takasi/

Antakaa mulle anteeks! Etten oo mitään mitä oletatte/
Oon kyllästyny itkee! Ja kiitos et mua vielkin opetatte/
Mut en varmaan kestä tätä menoo pitkään enään/
Kun viel vuosin jälkeenki, oon ulkokuori enään/

Näytellä osaan, ja näyttelen vahvan roolii/
Iloinen näytillä, mut aina yksin kaikki onkin toisin/
Oon jotain aivan muuta! En haluu ilosta kuulla/
Jos sitä nyt ees voi iloks tuntee, et heitän huulta/

Mut monen vaikeeta! Enkä poikkee säännöistä/
Siks tuon nää vaan laineina! Enkä esille muuten pistä/
En oo mitään uutta, pelkkä vanha kuori pojasta/
Yrittää vasen jalka haudas, kauhoo pois pohjasta/

1.
Haaveilin et palaisit takasi sit, ja haaveissahan sä palasitkin!/
Mut niinku rukoukset viimeisetkin, ne vaan repi mut palasiksi/
Meiän tarina oli päättyny! Vaikka olin rakastanu sua täysin/
Oli rankka uskoo tätä! Ja välis sen aukon viinalla täytin/

Nyt mä sen näytin! Oon vahvempi kun mitä itekin luulin/
Ja niin mä oletin, et itteni jo täs iässä jo tunsin/
Mut varmaan sekin harha, oli vaan niin heiko varjo/
Siit kaikesta pahasta! Mitä pystyin ystäville tarjoo/

Sil oon yks niist harvoista, joka kaipaa vielläkin sua/
Tai varmaan kaikki muutkin, mut mä tuon sitä esille ja/
Itken julkisesti ystäville, ja valitan miten tää sattuu/
Miten voisin olla onnellinen, jos en voi enää tarttuu/

Sun turvalliseen syliis! Olit tärkee meille kaikille/
Nyt oot poissa, kun viel kerran sua tarvitsen/
Kaipaan rakkautta, sun valoos kulta pieni rakkaani/
Kaipaan rakkautta, sun valoos kulta pieni rakkaani/

K.
Päivä vaihtuu vääjäämättä toiseen, se katoo listoilta/
Mietin mielessä, kuin moni muistuu mieleen niilt illoilta/
Olit vierellä! mun vieressä! Rakkautta jakamassa/
Kaikki sua kaipaa! Vaikkei ne tajuu kuin on tää raskasta/
Menetettyy sut! Menetettyy kaiken mitä mä omistin/
Nyt en tiiä tietä! en tiedä muuta kun tieni on ristin/

Tottunu peiliin katsoes, näkee sen saman demonin/
Vaik oon tehny työni! Maksa ne vitun vaivaset veroni/
Niin silti taas sekosin! Nähes oman ruman pärstäni/
Hetken pakko hengähtää! kelaa miten näin täs kävi/

En pystyny pysyy pystyssä, kaaduin katumalla maahan/
Heräsin haaveunesta jälleen, tähän maailmaan pahaan/
Pyysin kyhl rukouksis anteeks, et oon tällänen kusipää/
Meni senkin tajuumises melkee kaheksantoista vuotta tääl/

Enkä vielkään tajunnu kaikkee, mitä tarviin tajuta/
Miks en oo parempi! Mut en toinenkaa olla halua/
En oo yhtään sen huonompi, kun ne koulun hiket/
Nuoleskelemas etupenkillä! laittamal joka lauseeseen pistet/

Opettajien suositut, jota ei voi koulussa voittaa/
Yrität yrität, mut häiriköl vaan paska niskaan koittaa/
Niitten taitoi ei huomata, kun on leimattu tälläseksi/
Kiitti maikoille siit! et mun elämän roskiin heitit/

K.
En oo onnistuja! Saan paskaa vaan niskaan/
Saan hylättyi, kun nuoleskelijoille kiitettävii virtaa/
Vastaukset samat, mut lukutaito vaihtuu paperin välis/
Täs maailmas, se elämä on opettajien käsis/

...Matkal tietäni, mä dallasin polul tavallani/
Välil tuntu kylmältä! välil tunsin jo palavani/
Oli ilosii hetkii paljon! mut murheet salasin/
En kertonu muille, mut se oli se mun tapani/
Pitää ystävät tyytyväsinä, vaik oman hengen uhalla/
Mielummin kuolisin, kun ettei yhteen hiileen puhalla/
Rakkaat läheiset, jota halusin pitää lähellä/
Mut kaikkihan alko siti kun opin pienen kävellä/
Sit opin puhuu urakalla, ja hölisinki riittämiin/
Ja sitä mukaa kun kasvoin, opin pitää kii/
Siit mitä arvostin, ja mitä mä rakastin/
Mut nyt monen vuoden jälkeen, oon vielkin palasin/
Menetetyist ystävistä, menneistä hetkistä/
Tehdyistä virheistä, kun osas välil olla hektistä/
Mut niistäkin oppinu! Olemaan parempi ihminen/
Karttunu matkalle metrei, vaik tie onkin kivinen...

-Valinnat vaan kasvattaa sieluu
-Pistää miettimään, mitä pistää nieluun
Yks kasvattaa kunniaa, toinen taas riutuu/
Kolmannel vaikeeta, eikä ikin ees maaliin tuu/

...Ongelmii löytyy jokasen matkan varrelta taatusti/
Ei oo täysin onnellista, joka ei tunne tosi tuskii/
Vaan on positiivisempii persoonii, ja olkaa ylpeit siittä/
Kun on maailmas niitäkin joille ei mikään riitä/
Kato nyt maailmaa! Aika alkanu käydä vähiin/
Se vääjäämättä käy iltaan! Laittaen meiät kärsii/
Nyt kun on sen tuhon partaal, ja me kuollaan kumminki/
Ehkä mun tulevat lapsen lapset, sit joutuu sen uhriksi/
Nyt kiitos siinä, et meiän elämä on täl parhaalla ajalla/
Silti tää on kaikista masentavin koko maailman saralla/
Jokanen kokee sen, ei pieni lapsikaan välty tältä/
Viedään nyt lapsi totuuteen, suoraan leikikentiltä/
Mut mä en suostu enää! en lakkaa elämästä/
Nyt oon varma tästä! et pysyn pitkään täällä/
Nähä nyt mun lapsen ekat askeleet, ja naurut/
Elää siihen asti kun vanhempien haudalle vikat sanat lausun...

Jees jees alku kankee, mut vielkin lepattaa lahkeet/
Emmä tarvi apuus! Kyl mul riittää omast takaa rahkeet/
Oppipojast on tullu mestari! niinku se pitää mennäkin/
Työnnän esteet tielt, ja niinhän se pitää tehdäkin/

Oon leija selvästi! Mut pakkohan tälläsen olla ylpee/
Ja jos jaksasin rupee tienaa, hetkes rahas pystysin kylpee/
Komee jäbä taatusti! peilin edes vietän aikaa mielelläni/
Ja jos sä olisit mun nainen, säkin vieres aikaa viettäsit/

En välttämättä tarvis olla näinkään leija et mut huomattas/
Oon niin feimi! Mut sääli se olis jos jättäsin itteni tuomatta/
Esiin näytille toisten kuultavaksi, josta jokanen nauttii/
Teen kaiken niin tyylil, Et oon kotilammen suurin hauki/

Sä saat olla maksimis siika, oot sen verta siima/
Ja mult tulee tulee tähti settii, kun katkeemattomast virrast/
Osaan esittää mieleltä likast, mut oon joka äitin unelma vävy/
teen asiat tyylil loppuun asti! ja noudatan täydellisest käskyy/

1.
Muistan sen eka päivän, siel kallion reunalla/
Tulin sun viereen, vaikken ollu ees sillon varma/
Ei tunnettu, mut tutustuttiin toisiimme ajallaan/
Sillon toivoin et oppisin sua viel joskus rakastaan/

Eka ilta vierähti, viel myöhään yöhön asti/
Suudeltiin päätteeks, ja luulin jo olleeni valmis/
Ja alukshan se viel toimi kun olisin ollu unessa/
Ekat viikot olin onnellinen, ja halusin lisää tuntea/

Sit opinkin tuntee sua, ja pelästyin kauemmas/
Mä peräännyin, kun mä tajusin tän Emma/
En haluu sua enään lähelleni! Oot kuvottava/
Huumeet ei ollu tie! En ota sua millonkaa takas/

Päätit ite mitä halusit, oti mielummin lääkkeet/
Kun mut rinnalles, ja sitä mä jo häpeen/
Mut ei sille voi mitään, en oo sua käskemään/
Sait mut itkee! Mut en haluu puhuu täst enää/

K.
Valitsit ite polkus! Lähit tielle ihan omast tahosta/
Pyysin lopettaa, mutten alkanu pakottaa/
Sun olis pitäny oppii ottaa, ja parantaa tapoja/

2.
Oliks sun pakko, eilen illalla tulla itkee mulle/
Mun tyttöystävä pelästy! Ja sanon nyt etten sua enää tunne/
Mä en sääli sua! en välitä tippaakaan enään/
Pyydän vaan sulta! et annat mun jo elää/

Olit kerran loistava tyttö, nyt pelkkä narri/
Ja jos et tajuu tätä! Mä en enää sua tarvi/
Olisin halunnu ystävyyttä meille, mut ei sitten/
Valitsit ite tän! ja nyt en lohduta jos itket/

Enkä ymmärrä, et miks sun pitää sortuu jälleen/
Välil mietin syytä! Mut ei tuu mitään tärkeet/
Mitä susta sanosin enää! Ennen olisin kehunu/
Nyt oon ehtiny suuttuu, ja kaikki ne perunu/

Mitä ennen sanonu! en haluu muistaa sua/
Nyt kun oon jälleen jaloillani, ja tainnu rakastua/
Tähän mun uuteen naiseen, kauniiseen kilttiin/
Mut tiedoks sulle! Sä mua syvältä viilsit/

1.
Aina en pysty olee sitä mitä toiset musta olettaa/
Mut tiedän sen, et pystyy aina yrittämään kovempaa/
En menetä otetta, ihan turhan takii ainakaan/
Pystyn mokaa rauhassa, ei se mua tuu painamaan/

Tai ei ainakaan kauaa, Ei se saa mua hautaan/
Ennen olis varmaan, mut nyt pystyn nauraan/
Oon just tää mitä osaan olla parhaiten/
Siis itteni! Ja mä tiiän et just tän kaiken ansaitsen/

Tervetuloo mun elämään, en työnnä teit pois/
Kaikki ansaitsee ystävii, enkä vaiha niit haikeemalla toist/
Ja jos et arvosta mua, niin sille ei voi sit mitään/
En mä pysty luomaan roolii, jost jokanen pystys pitää/

Mulle riittää kuhan saan olla just mitä mä oon/
Aina tietty ei oo helppoo, välil oon onneton/
Mut oon kärsivällinen, kaikkihan tulee ajallaan/
Kuolema mukaan lukien, oppii sitäkin rakastaan/

K.
Vaan kerta vierellä, vietetä ei tarpeeks/
Haluun tuhannesti pyytää anteeks/
Hyvää jatkoo vihaajille, en kanna kaunaa/
Haluun vaan et opittas yhes tälle nauraa/

2.
Ymmärsin varmaan väärin, tai sit argumentoin tyhmästi/
Mut vika jokasessa, tein näin vaan et yltäsin/
Ystävien tykö, ja rakkaitten rakkauden ulottuville/
Niinku nytkin katot, oon pelkkä uskon kuvite/

Haluun uskoo, tai no helppo se on näin sanoo/
Vaikee se on vaan pitää, mitä tosissaan janoo/
Mut ylös, alas mäkee, vyöryy taas vanhaa kaavaa/
Painan pääni toiseen laitaan, saaden vihan rakkaalt/

Ehkä olis parempi, mut silti niin paljon pahempi/
Luovuttaa, ja pyytää kertaalleen viel anteeksi/
Kaikki se mitä tullu tehtyy, tai ollu tekemättä/
Mut sen voin sanoo, et oon vielläkin tässä/

En menettäny malttiani! En kokenu loppuuni/
Ja aina pidin mielessä, et tähän elämään tottusin/
Ja kato nyt mua! Oon itsekäs mut onnellinen poika/
Välil rajamailla, ja vastassa jo kävinkin pohjas/

1.
Avasin kirjan, pistin musteen liikkumaan paperilla/
Otin itteeni niskasta kiinni, värjäsin mielen haaveilla/
Oli sitten pilvinen, tai lämmin päivä takana/
Halusin vihdoin vapautuu, päästä irti taakasta/

Tilanne oli sietämätön, en kestäny hetkeekään/
Olin toivottomassa tilantees, enkä halunnu enää/
Elää elämään, täs kaiken kaaoksen keskellä/
Koska tiesin, et rakkaus sua kohtaa oli keskestä/

Mun ainoo syy elää! Ja nyt kun sä olit kaikonnu/
Tarvitsin uuden syyn, siit hetkest kun olit vainonnu/
Unissa ja arkielämässä, huomasin murtuneeni/
Tajusin unohtuneeni, ja ajan itkien kuluneeksi/

Olisinpa ollu toinen, olisinpa aiemmin tajunneeni/
Nyt jo rukoilen, ettet tuu palaamaan uneeni/
Se saa nyt loppuu! Haluun vapautuu tästä/
Haluun antaa aikaa itelleni! ja nauttii elämästä/

K.
Kohtalo sai mut itkee! Kohtalo oli ilkee/
Nyt haluun olla toinen! Haluun olla sitkee/

2.
Usko, toivo ja rakkaus, niist haluun viel nauttii/
Kerron teille nyt, etten oo ees viel päässy vauhtiin/
Tuun joka hetkest pitää kiinni loppuun asti/
Siihen asti! Kunnes on sylis se nuori lapsi/

Oon enne sitä vastuuton niille perhe jutuille/
Silti se sama jäbä, se pieni hulivili perhe tutuille/