IRC-Galleria

1.
Tiiän olevani kävelevä aikapommi, jossa aika lopuillaan/
Nyt vika päivä menossa! Ja senkin aika loppuu iltaan/
Oon ihan täynnä tätä paskaa! Kasasin vaan paineita päälleni/
En ymmärrä tuskaani? Kai mä sitä sit vaan häpesin/

Näyttää etten ollutkaan niin voimakas, ja et pelkäsin/
Myönsin kyhl erheeni, ja näin vaan kavereilt selätkin/
Se mut selätti, ettei ystävät oikeesti välittäny musta/
Sisäl pelkkä helvetti iti! Ja ette tiiä kuin tää on tuskaa/

En pystyny nauraa! Mä vaan pelkäsin teiän mielipiteitä/
Mä en kykeny hymyilee! Mä kuljen vaan omii teitä/
Teiän sanat satutti, tehden selvää jälkeä sisältäni/
Mä toivoin rukoilen, et kaikki ne viel kerran sisäistäsin/

Mut loppu puolel vaan nautin tuskasta! Sain itteni hulluks/
Tiesin olevani sekasin, ja koitin moneen kertaan puhuu/
Mut mut vaan leimattiin, enkä sitä halunnut enään/
Halusin lopettaa päiväni! Ja lähtee vihdoin jo lepää/

2.
Mä tiedän ettette ymmärrä, mikä vika mussa olis/
Oon sekasin, mut mikä vika se mussa olis?/
Ainahan mä oon teist sekasin, ja kauhee säättäjä/
Mut sekin vaan rooli, ja sekin turhan usein päällä/

Mä haluisin vihdoin päästä pois, ylös enkeliksi/
Siks mä kertaalleen jo itteni hirttää yritin/
Mut kerta ei riittäny, ystävä sillon pelasti mut/
Tällä kertaa varmistan tilanteen, nyt se tapahtuu/

En anna armoo itelleni! En haluu apuu enään/
haluun lopettaa tän! En kaipaa enään ketään/
Mä palaan luokse rakkaitten, tärkeitten ihanien/
Niin ja se kirje! Mä kyl kulta sain sen/

Se vaan ei auta enään! Et merkitse mulle mitään/
Opin vaan vihaamaan, en oppinut sustakaan pitää/
Tappellu tappelun perään! Sait mut murtumaan/
Mä tiiän et rakastat, mut en enään pysty puhumaan/

1.
En löytäny lohtuu! En löytäny sitä mitä mä täält hainkaan/
Haeskelen apuu! Mut en sijaa johon päätä enään painaa/
Nyt on turha surra, turha enään itkee turhan tähden/
Nyt tiedän syyni! Tiedän vihdoin et vihdoin mä jo lähden/

Kiitos anteeks ja näkemiin, ei ollu merkitystä enää elää/
Mä väsyin ikuiseen rooliin, ja nyt haluun vaan lepää/
Rooli oli uuvuttava, mä koitin olla vahva ja iloinen silloin/
Mut kun aina itkin! Mä itekin verisit kyyneleet illoin/

En kyennyt nauraa, en pystyny edes ajattelee iloa/
Ruostuin pakkasessa! ja ruumis oli täynnä tuskasii viiltoja/
Nyt kun aika kulunu! En depressiolle voi enään mitään/
Opin vaan viimeisillä hetkille, tuskastakin pitää/

Nautin kun mua sattu! Nautin siittä ihan liian paljon/
Enkä oppinut nauttii muusta, mitä maailmas tarjos/
Opin vaan itkee! Ja suree kaikkee turhaa/
Vaikka oonkin viimenen meistä! Niin en hylkää itsemurhaa/

K.
Päivä vierähti toiseen! Ilman tukee ja turvaa/
Nyt on liian myöhästä! Itku on jo ihan turhaa/
En syytä teitä! Teissä ei oo mitään vikaa/
Rakkaus vaan kaikkos! Ja opin kaikkii vihaa/

K.
Sun pakko uskoo! Sun on pakko luottaa ittees/
Kerran viel kestät! Kerran viel kohtaat virhees/
Tuki, turva ja rakkaus! Hanki kaikki tää itelles/
Viel kerran rakastut! Viel kerran sä rakast pitelet/

1.
Välil must tuntuu, et maailma muuttuu ja muuttuu/
Välil en pysy kärryil, enkä pysty samaan tuntuu/
Siit mitä huomen tulos vastaa, tai mitä taaskaan/
ei oo huomisen kalenteriin, tulos mua raastaan/

Vaik pystyn haastaan, kaikki ne esteet nykyään/
Niin aina se tilanne, vaatii sitä voimaa ja kykyä/
Joskus haudon niitä, ja välil kärsin siit sitten/
Sit pakko ottaa takapakkii, ja sillon helposti itkee/

No mä pystyn myöntää, et itken usein peilin edessä/
En mieti miks! Vaan ajattelen miten pystysin edetä/
Pois täst tuskasta, palata takas ajassa eiliseen/
Mut tietäkää tää! Mä pystyn itteeni hallitseen/

Mä tarviin vaan yhen rakkaan, ja yhen tilanteen/
En mä suutu helposti, ja annan nopee anteeks/
Oon onnellinen ehkä harvoin, mutten oo kyyninen/
Ja jos tiel on este, teen kaiken et pääsen sen ylitse/

Olkaa ylpeitä! Opin ekaa kertaa lisää kaverin Facebookis! Oon PRO!

{Kerroin kerran tarinaa, siit mitä tapahtu/ Kun pystyin hymyilee, mut jouduin aina havahtuu/}
{Mä rukoilin taivasta, auttaa mua haavoissa/ Mut ne tappo tärkeimmän, enkä rakasta toista/}

Tää kiittämättömän tarina, koskettaa ja satuttaa/
Oppi piilee siin, et poika kyyneleitten takaa oppi katumaan/
Jos oppisin kertaa, ja saisin mahdollisuuden uusintaan/
En olis ikinä tällänen! Olisin varmasti jotain kuuminta/
Mut nyt tyytyminen tähän, mutten ikin pysty siihen/
Piiloudun mielumin varjoihin, ja kertaan virheet/
Kun näyttäydyn, tekemään lisää niitä tyhmii tekoja/
Mut silti teen väärin, ja sit taas vaan sekoan/
Lääkkeet ei tunnu enään missään, en saa hallintaa/
Tähän kaikkeen paskaan, mitä koitan kahlita/
Mut vetäny taas piipun täyteen, täyttä paskaa/
Nytkin koitan rauhottuu, mut tuki vaan mulle nauraa/
Ei välitä musta! En kuullemma ansaitse tukee/
Ne vaan nauraa! Kun vastaan kaduilla tulee/
Ne luulee et oon vahva, kai se on se oma vika/
Etten näytä heikkouttani! Vaan haluun esillä se kiva/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/

2.
Mä myönnän pelkääväni! et olis siivet selässäni/
Liian aikasin! ja liian peloissani sitä kokemaan/
Oon arka poika! Ja sen näkee jopa sokeena/
Kuulen vaan kadul! ''Sakke hei vittu lopeta''/

Se sattuu! Kun en oo ansainnu tällästä kohteluu/
Tai oonko sittenki? Vittu mun elämä on yhtä otteluu/
Hyvän ja pahan välillä! Tuntuu vaan et paha kokoajan voitolla/
Oon vihamagneetti, ja pidän rakkaat aina loitolla/

En soittele kysyen ystävien kuulumisii, vaan jätän väliin/
Mä suistun tieltä! Ja siks kaikki lävähtää käsiin/
En tiedä mikä mua ohjaa! Lääkkeet vai Jumala?/
Molemmat silkkaa paskaa, mut siihen toiseen en voi turvata/

Liian syntinen tekee mitään rukouksii ylös enään/
Kun tiedän et joka toive, vaan paskan pääl lepää/
Se ei anna enään! Mitään mitä mä rukoilen siltä/
Mut miks mä silti viel ristii kaulassani pidän?/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/


3.
Mä alotin sen alkoholi lakon! En oikeesti meinaa luopuu siit/
Onks toi sun oikee asenne? Ja varmastiko siit pidät kii?/
Naurat päin naamaa, ja sanot et sorrut varmasti/
Mut vittu kiitti siit! Miks kaikkien pitää olla vammasii?/

Mä haluun ees kerran onnistuu, vaik helpos jutussa/
Ja jos onnistusin, niin joku lesoo niin et se on tuskaa/
Sanoo et vittu oon säälittävä, tehden noin helpon jutun/
Mut ettehän te voi tajuu! Mitä mä oikeesti puhun/

Mulle suuri juttu, sattuu olee teille ihan pieni asia/
Oletatte et oon teiänkaltanen, ja siks mua heikottaa aina/
Joka ikinen sana sattuu! Ja mä oon oppinu vaan kaatuu/
Se mitä saa mut jatkaa! On se et luotan siihen satuun/

Et kaikille luvattu paikka! Ja jokaselle se oma rakas/
Mut jos se oma rakkaus katos? Enkä saa sitä takas/
Niin onks mulle varahenkilö tarjolla? Vai oonko yksin?/
Mä tiedän itseeni säälivän! Mut kaipaan sitä sylii!/

K.
Mä kyl siedän teitä! Mutten luota teihin enään/
Mä päätin rauhottuu! En haluu tällee enää herää/
Teen sen ilman tukee, tai tuen kanssa!/
En oo vahva oikeesti! Enkä itestäni ollenkaa varma/

K.
(-Niinkun ennen nää-ää!
-Nään jälleen lumen valkoise-een
-Muistellen taas hymy sievää-ää
-Rakkaus kukoisti sillon enne-een)

1.
Niinku ennen näki kaiken valkoisen lävitse/
Niin nyt mä sit jo mietin miten mä hävitin sen/
Onnen, ilon ja rakkauden, ja jätin tyhjän kuoren/
Tiedän syyni tähä! Ja hetki hetkelt enemmän kuolen/

Synkkä kertomus, kaikkoo läheltä kaikki rakkaat/
Odotan sitäkin hetkee, et vikakin ystävä karkaa/
En oo vihanen, en oo surullinen teidän takii/
Tiedän teidän syyt, ja tiedän et teidän mennä tarvii/

Kuka nyt vois kestää, ketä auttaa pientä poikaa/
Tiedän vaan, et jalat laahaa jo vasten pohjaa/
Tiedän sen nyt, tiedän et oon jo hävinnyt/
Taistelu tappiolla, oon rappiolla jo nyt/

Harmaan kiven murtamisesta, tullut turhan vaikeeta/
Mut miten vois elää! Jos kaikki on niin haikeeta/
Voisin vaan vaieta, laittaa vikaa kertaa kädet ristiin/
Tiedän virheeni! ja et paholainen mua hallitsi/

1.
Aamust se alkaa, mut vaihtuu iltaan jälleen/
Mietin vaan päivittäin, miten menettämises särkee/
Olit mulle tärkee, oot edelleen yks ainoo mulle/
Haluisin vaan oppii avautuu, siit mitä mä tunnen/

Pelkään kertoo, mitä sulle on käyny tai minne menit/
Mut kulta, meit on moni jotka sua varten mitä vaan tekis/
Tiedä se viel kerran! Jos sä tän sinne nyt kuulet/
Muistan sut sellasena, kauniina lisänä täydelliset huulet/

Siin kauniis auringon huuhtees, sait mut tuntee rakkautta/
Paloin loppuun asti! Kun kuulin et matkas sai haudan/
En vaan jaksa uskoo! En jaksa kattoo itteni yksinäni/
Nyt koitan keksii päivittäin syytä miks esteet ylittäsin/

Enkä lähtis perääs, sun viereltäs viel kerran herään/
Sillon tiedän etten eläs, mutten unohda sitä kesää/
Siel rannal tavattiin, ekaa kertaa illal jo halattiin/
Sillon vihdoin tunsin, tunsin itteni viimein vapaaksi/

K.
Olisin onnellinen tänään, olisin parempi ihminen/
Jos saisin sut takas! ei haittas vaik tie olis kivinen/
En olis aina viimeinen, vaan oppisin yrittää viellä/
Mut onneni on tietää! Et sun on hyvä siellä/

2.
En halunnu kuvitella tällästä! En halunnu kuulla tätä/
Mitä mä tääl? Jos en saa iloo irti mistään tästä/
Oon vaan ruhjeen lyömä, kuoleman portei oleva lapsi/
Mä en pysty elää hyvää elämää! Haluun sut takasi/

Antakaa mulle anteeks! Etten oo mitään mitä oletatte/
Oon kyllästyny itkee! Ja kiitos et mua vielkin opetatte/
Mut en varmaan kestä tätä menoo pitkään enään/
Kun viel vuosin jälkeenki, oon ulkokuori enään/

Näytellä osaan, ja näyttelen vahvan roolii/
Iloinen näytillä, mut aina yksin kaikki onkin toisin/
Oon jotain aivan muuta! En haluu ilosta kuulla/
Jos sitä nyt ees voi iloks tuntee, et heitän huulta/

Mut monen vaikeeta! Enkä poikkee säännöistä/
Siks tuon nää vaan laineina! Enkä esille muuten pistä/
En oo mitään uutta, pelkkä vanha kuori pojasta/
Yrittää vasen jalka haudas, kauhoo pois pohjasta/

1.
Haaveilin et palaisit takasi sit, ja haaveissahan sä palasitkin!/
Mut niinku rukoukset viimeisetkin, ne vaan repi mut palasiksi/
Meiän tarina oli päättyny! Vaikka olin rakastanu sua täysin/
Oli rankka uskoo tätä! Ja välis sen aukon viinalla täytin/

Nyt mä sen näytin! Oon vahvempi kun mitä itekin luulin/
Ja niin mä oletin, et itteni jo täs iässä jo tunsin/
Mut varmaan sekin harha, oli vaan niin heiko varjo/
Siit kaikesta pahasta! Mitä pystyin ystäville tarjoo/

Sil oon yks niist harvoista, joka kaipaa vielläkin sua/
Tai varmaan kaikki muutkin, mut mä tuon sitä esille ja/
Itken julkisesti ystäville, ja valitan miten tää sattuu/
Miten voisin olla onnellinen, jos en voi enää tarttuu/

Sun turvalliseen syliis! Olit tärkee meille kaikille/
Nyt oot poissa, kun viel kerran sua tarvitsen/
Kaipaan rakkautta, sun valoos kulta pieni rakkaani/
Kaipaan rakkautta, sun valoos kulta pieni rakkaani/

K.
Päivä vaihtuu vääjäämättä toiseen, se katoo listoilta/
Mietin mielessä, kuin moni muistuu mieleen niilt illoilta/
Olit vierellä! mun vieressä! Rakkautta jakamassa/
Kaikki sua kaipaa! Vaikkei ne tajuu kuin on tää raskasta/
Menetettyy sut! Menetettyy kaiken mitä mä omistin/
Nyt en tiiä tietä! en tiedä muuta kun tieni on ristin/

Tottunu peiliin katsoes, näkee sen saman demonin/
Vaik oon tehny työni! Maksa ne vitun vaivaset veroni/
Niin silti taas sekosin! Nähes oman ruman pärstäni/
Hetken pakko hengähtää! kelaa miten näin täs kävi/

En pystyny pysyy pystyssä, kaaduin katumalla maahan/
Heräsin haaveunesta jälleen, tähän maailmaan pahaan/
Pyysin kyhl rukouksis anteeks, et oon tällänen kusipää/
Meni senkin tajuumises melkee kaheksantoista vuotta tääl/

Enkä vielkään tajunnu kaikkee, mitä tarviin tajuta/
Miks en oo parempi! Mut en toinenkaa olla halua/
En oo yhtään sen huonompi, kun ne koulun hiket/
Nuoleskelemas etupenkillä! laittamal joka lauseeseen pistet/

Opettajien suositut, jota ei voi koulussa voittaa/
Yrität yrität, mut häiriköl vaan paska niskaan koittaa/
Niitten taitoi ei huomata, kun on leimattu tälläseksi/
Kiitti maikoille siit! et mun elämän roskiin heitit/

K.
En oo onnistuja! Saan paskaa vaan niskaan/
Saan hylättyi, kun nuoleskelijoille kiitettävii virtaa/
Vastaukset samat, mut lukutaito vaihtuu paperin välis/
Täs maailmas, se elämä on opettajien käsis/

...Matkal tietäni, mä dallasin polul tavallani/
Välil tuntu kylmältä! välil tunsin jo palavani/
Oli ilosii hetkii paljon! mut murheet salasin/
En kertonu muille, mut se oli se mun tapani/
Pitää ystävät tyytyväsinä, vaik oman hengen uhalla/
Mielummin kuolisin, kun ettei yhteen hiileen puhalla/
Rakkaat läheiset, jota halusin pitää lähellä/
Mut kaikkihan alko siti kun opin pienen kävellä/
Sit opin puhuu urakalla, ja hölisinki riittämiin/
Ja sitä mukaa kun kasvoin, opin pitää kii/
Siit mitä arvostin, ja mitä mä rakastin/
Mut nyt monen vuoden jälkeen, oon vielkin palasin/
Menetetyist ystävistä, menneistä hetkistä/
Tehdyistä virheistä, kun osas välil olla hektistä/
Mut niistäkin oppinu! Olemaan parempi ihminen/
Karttunu matkalle metrei, vaik tie onkin kivinen...

-Valinnat vaan kasvattaa sieluu
-Pistää miettimään, mitä pistää nieluun
Yks kasvattaa kunniaa, toinen taas riutuu/
Kolmannel vaikeeta, eikä ikin ees maaliin tuu/

...Ongelmii löytyy jokasen matkan varrelta taatusti/
Ei oo täysin onnellista, joka ei tunne tosi tuskii/
Vaan on positiivisempii persoonii, ja olkaa ylpeit siittä/
Kun on maailmas niitäkin joille ei mikään riitä/
Kato nyt maailmaa! Aika alkanu käydä vähiin/
Se vääjäämättä käy iltaan! Laittaen meiät kärsii/
Nyt kun on sen tuhon partaal, ja me kuollaan kumminki/
Ehkä mun tulevat lapsen lapset, sit joutuu sen uhriksi/
Nyt kiitos siinä, et meiän elämä on täl parhaalla ajalla/
Silti tää on kaikista masentavin koko maailman saralla/
Jokanen kokee sen, ei pieni lapsikaan välty tältä/
Viedään nyt lapsi totuuteen, suoraan leikikentiltä/
Mut mä en suostu enää! en lakkaa elämästä/
Nyt oon varma tästä! et pysyn pitkään täällä/
Nähä nyt mun lapsen ekat askeleet, ja naurut/
Elää siihen asti kun vanhempien haudalle vikat sanat lausun...