1.
Verinen virta! Hyinen poski/
Isku viiltävä, joka koski/
Polvistunut ruumis! Viimesillään/
Ei pääse etenemään, ei millään/
Ei oo mitään! Ei mitään nää/
Kuka oppis nuoresta pitämään/
Verikin valuu pisaroina viimeistä myöten/
Katkera lapsuus! Kostaa sen toista lyöden/
Ei anna myöten, vaan nauraa/
Katkerasti silti itkee, haluu hautaan/
Pelosta kankeena! Ei oloo vaateta/
Kaikki se hymy siin suulla valetta/
Pelis aletaan, vaan feikillä elää/
Kaikki okei! Mut samal ei haluta enää/
Balanssi kadonnu! Hirviö sisällä/
Kaikkien jälkeen, se tuntuu edelleen tältä/
K.
Tärinää, pelkoa! Ei saa selkoa/
Hytinä selässä! Vihaa se verhoaa/
Ei pysäytä petoa! ei onnistu enää/
Pakko lopettaa, kun ei haluu elää/
2.
Pakoreittei yks! Liipasin herkälle/
Maa jalkojen alta lähtee pettäen/
Ei maata, ei taivastakaan/
Tulos sama aina! Tulee vaivaamaan/
Veri vana virtaa! Se punanen koski/
Kaunista katsella! Kun vetää poikki/
Kadun toiselle puolelle asti/
Taas kuollut! Nytkin se on lapsi/
Helppo hukuttautuu! Pelolta karata/
Lyödä hanskat tiskiin, ja aikaa maata/
Ei tarvi nousta! ei tarvi elää elämää/
Kohta on siivet pistettävä kummiski selkään/
Kurottaudut peloissas, painaudut alemmas/
Hivenen esität! Ja tunnet ittes paskemmaks/
Ei armoo! Ei oo enää tarmoo/
Mut kun ei oo ees enää elämän tahtoo/
K.
3.
Kallio murtu, vankka ja varma/
Ei pelotonta, ei oo vakaa varmaa/
Kuuntelet vanhaa, mutta sokeaa/
Et anna itelles armoo, Et voisit kokea/
Kaikkee sitä, mitä olis mahdollista/
Ja siin oot oikeessa! Mikä muka mahdollista/
Tapa on tapaa, tai tulla tapetuksi/
Sitä sä mieltä! Ja sitä sä murehdit tuskin/
Oot tuskis! Niin miks muilla hauskaa/
Se oot sä ketä, ekana leivästäkin haukkaat/
Ne maukkaat, ja hivelevät palat/
Onni vaan sulle! Mitä muilta salaat/
Sä vaan palaat, vihan voimin/
Silti huutelet, et kunpa kaikki toisin/
Et kestä murhetta, et vaivaa/
Mitä turhaa! Kohta sitä ollaan vainaa/