1.
Ei kanneta kaunaa, muistella vanhaa/
Turha selitellä, mutten jaksa esittää vahvaa/
Kuohuvan kosken tapaan, sekin stoppaa/
Vaik mua piesty tarpeeks, en haluu kostaa/
Haluun omat tavarat ottaa, ja elää/
Holi jeesannu päivittäin, mut miks sitäkin kestää?/
Oon täs vahvempana kun koskaan, siltikin heikkona/
Pyörryn sisältä! Vaikkei oikeesti heikota/
Vaivalloinen elämä! Käärittyn halpoihin papereihin/
Kaksisiin valheisiin, ja kaks naamasiin kavereihin/
En väitä et pärjäisin ilman niitä/
Mut niidenkaa! Tunnen ettei tää aika kiidä/
Tarinaa turha kiillotella, ei se puhdistu/
Pakko vaan dallaa tällee, kunnes silmät ummistuu/
Jengi nauraa selän takan, edeskin muutama/
Eikä jaksa matkaa, jalat kun niin turtana/
K. (A)
Jälleen palaamas, takas pelon tahoille/
Kuohuva virtaa! Enkä voi mitään tavoille/
Mitä opettanu itelle, opin kaut vuosii/
Viel sillon, kun frendienkaa oltiin nuorii/
Tarina jakaa mielipiteitä vihasta halveksintaan/
Miks sanotaan, et kiusaavat parempiaan/
Mutten tunne, et ne olis yhtään kateellisia/
Se vittumaisin, voi olla jopa se vaitelias/
2.
Mä avaan ikkunan, raikastan ummettunutta tilaa/
Vedän viimein henkee! Sitä raikasta ilmaa/
Katon fressii maisemaa, vaik vaivalloisesti/
Pihaan kaartaa tuttu auto, hetkes muutun iloiseksi/
Maailma muuttuu, ei oo enää sama ruma maa/
Ne suru virret! Nyt voin onnistuu ne ruttaamaa/
Kun linnutkin laulaa! Kuohuva koskikin pauhaa/
Niin tiedän sen! Et on mul paikka mis saan rauhaa/
Mul se on kaikki alla, mis on paperi ja kynä/
Joittenkin vaikee ymmärtää! Mut se on mulle pyhää/
et voin rustaa! Ja tehä sitä mitä mä rakastan/
Vaik moni dissaakin! Niin seison vielkin tän takana/
Tullu sentään niin syvält pohjast takas pintaan/
Ettei tätä voi vaan lopettaa! Ei se kuulu valintaan/
Senkaa oppinu elää! Eikä se irtookaan enään/
Kun se on se ainut vieres, kun mä aamul herään/
K. (B)
Olen hiljaa! Vaik ääntä lähteekin/
Sitä mitä päätettiin, niin häpeenki/
Olen hiljaa! Mölyn sisällä kylläki/
On olo hyväkin! Kun kädes on kynäkin/
Olen hiljaa! Paperi se mustuu/
Siltä tää tuntuu! Kun muut osat turtuu/
Olen hiljaa! Vaik olis pakko avautuu/
Kukaan ei nää! Kai ne viel joskus havahtuu/