IRC-Galleria

Ja vielä yksi oma, vuodelta 1997. Ja selvennyksen vuoksi, tapahtumaan ei liity pettämistä vaan taustalla on muuta, monimutkaisempaa.



Ihmettelin kirjettä, jonka sain.
Ihmettelin, keneltä se on.
En osannut arvata.

Avasin sen ja aloin lukemaan.
Rivi toisensa jälkeen.
Pahan olon tunne jysähti sydämeen.
Kyyneleet nousivat silmiin.
Käteni alkoivat vapista.
Lopulta käteni vapisivat niin, etten meinannut pystyä lukemaan.

Järkytyin pahasta olostasi.
Mutta samalla olen myös iloinen.
Iloinen siitä, että kerroit.
Ja iloinen siitäkin, että itse kerroin sinulle.

Rakastan sinua, vaikka nuo sanat varmasti tuntuvat nyt pahalta,
niin tarkoitan sitä.
Osaksi juuri sen takia olen kertonut sinulle kaiken. Aina.
Oli se sitten hyvää tai pahaa.
Olen oppinut sen, että salaamalla asioita ei kenelläkään ole hyvä olla.
Kaikkein vähiten itsellä.

Minuun sattuu kun sinuun sattuu.
Haluaisin tehdä jotain helpottaakseni..
Kosto tai muukaan ei ollut tarkoitukseni!
Vaikka sinua ei olisikaan, tahtoisin sen tekemättömäksi. Mutta kun sinä olet olemassa,
vielä enemmän haluaisin,
että se olisi vain unta.

Mutta...vain sinun kanssasi minulla on ollut hyvä olla.
Joka hetki.
Sinä sait minut tuntemaan itseni joksikin, tärkeäksi.
Osaksi jotakin.

Kirjeesi kuulosti siltä, että et halua olla enää missään tekemisissä kanssani.
Tänään on kuitenkin jotain yhteistä sovittuna...
ehkä jotakin selviää kun tavataan...