IRC-Galleria

Ohessa yksi oma runo-kyhäelmä taas julkisuuteen. :)


Sinut hetkeksi sain.
Sinut vierelleni sain.
Olit siinä lähelläin,
ihan hiljaa vierelläin.

Tunsin kosketuksesi ihollain.
Kun minua pidit sylissäs,
nauttia joka hetkestä yritin.
Tiesin, ettet voi lähellein jäädä.

Silti kai salaa toivoin.
Tiennyt itsekään en,
mitä päivä uus tullessaan tois.
Muut tiesivät ja näkivät sen,
ja kuulla sain varoituksen.
Satuttaa voisin itseäin.

Vakuutin tietäväni mitä tein.
Mutta petin myös itseäin.
Taas putoamaan jouduin,
korkealta ja kovaa.

Mutta silti mä vain
lämmintä tunnen sydämessäin.
Nyt toivon vain, että
ystäväksein jäisit.

Hyviä niin harvassa on.
Elämä on lyhyt matka
ja ystävä aina tarpeen.

Meni asiat niin tai näin,
en unohtaa sua osaa.
Jotkut kolahtaa niin lujaa
että ikuisesti muisto jää.

Saatiin hetki olla lähekkäin,
sitä muistella voin
kylmänä iltana
-sinulta salaa.

-Tää muistaakseni oli se mikä on mun kirjotuksista jopa julkaistu, kolmea runoa tarjosin ja yksi julkaistiin. :)
Ja terveisiä sille, joka tämän runon sai aikaan jos sattuu tälle sivustolle!

Pyydät minua hieromaan selkääsi.
Ja teenkin sen.
Enemmän kuin mielelläni.

Löydän kipeät kohdat.
Mutta hyöty on kai enemmänkin kosketuksessa.
Enhän ole ammattilainen.

Kosketan ihoasi
-ja lävitseni kulkevat hyvän olon väreet.
Ne nostavat ihoni kananlihalle.

Hieron selkääsi.
Samalla tunnustelen ihosi pehmeyttä.
Samalla ihastelen virheetöntä selkääsi.

Hengityksesi tasaantuu.
Saan mielesi ja kehosi rentoutumaan.
Nukahdat.

En hiero enää.
Ettet heräisi.
Silitän sinua.
Annan lämmön virrata käsistäni sinuun.
Rauhoittaa unesi.

Katson televisiota, elokuvaa. Yksin.
Annan sinun nukkua.
Huomaan selkänojalla paitasi.
Otan sen käteeni ja nuuhkaisen.
Siinä on sinun tuoksusi.
Sinun ihosi tuoksu.
Samat väreet kulkevat lävitseni.

Katson sinua.
Olet selkä minuun päin.
Mietin, miten ihanaa on,
kun olet siinä. Lähelläni. Luonani.
Mietin, miksi tyytyä vain paitaasi,
kun olet itsekin niin lähellä.

Sammutan TV:n ja valot.
Tulen varovasti vierellesi.
Aivan lähelle.
Kiinni sinuun.
Tuntien ihosi omaani vasten.
Tunnut upealle! Lähellesi on ihana nukahtaa.

"Älä koskaan muutu!", kuiskaan. Rakastan sinua!

14.2.1998

Tunne, nimi, tavoiteltava tulevaisuus, neljä kirjainta, jotka voivat sisältää niin paljon. Niin paljon erilaista.
Se voi olla ihan tunne, mitä voi tuntea oman rakkaan kanssa. Yhteinen tunne hyvästä olosta.

Se voi olla nimi. Miehen nimi, miehen, joka saa paljon pahaa aikaan. Sanomalla sanoja, tekemällä tekoja, olemalla olemassa.

Se voi olla tavoiteltava tulevaisuus. Mutta millainen tulevaisuus? Mitä täytyy olla, mitä pitää omistaa omatakseen onnen? Onko oltava rahaa? Onko se oma koti? Onko se rakkaus? Läheinen ihminen? Onko se elämisen arvoinen elämä? Mitä on tulevaisuuden onni?

Se voi olla neljä kirjainta. Neljä kirjainta, jotka ovat vain viivoja sovituissa asennoissa. Toisin aseteltuina samat viivat eivät olekaan onnea.

Jospa järjestäisinkin tulevaisuuteni viivat toisin, enkä tavoittelisikaan onnea?!

19.6.1997

-Ja toinenkin omatekoinen, ei saa nauraa. :)

En ennen sua tiennyt, mitä on oikea rakkaus.

En ennen sua tiennyt, millaista on olla rakastettu, haluttu, kun joku todella välittää yhtä paljon minusta kuin minä hänestä.

Sinun kanssasi tiesin sen, millaista on rakkaus.
Koin sen ihanan tunteen, mitä en voi milloinkaan unohtaa.

Kohtelit minua niin hyvin. Minä olisin voinut tehdä niin monta asiaa paremmin. Liian monta.

Jälkeesi tiedän,
mitä on, kun sydän särkyy
tuhansiin sirpaleisiin.

3.1.1998

-oma runon pätkä, kirjotettu kauan sitten ja.....tulihan tuo koettua toisenkin kerran.