Aluksi koko homma oli perseestä hahmottaa, kun hienoja ohjeita lukiessa luuli tajuavansa homman, mutta vituixmänkin sen jo tiesi ettei se heti onnistu. Taidot onneksi kehittyi ja nyt onkin jo pari hyvää työtä tehty, kuten molempien käsien suojat, ja torsonsuojaava liivi tulossa. Ei vaadi juurikaan aikaa/vaivaa tehdä tätä hommaa lyhyissä pätkissä, varsinkaan jos töiden valmistumisajankohdalla ei ole kiire. Lenkkien veivaaminen, leikkaaminen ja kutominen oikeilla välineillä on nopeaa hommaa.
Eipä se homma riskitötäkään ole. Rasitusvammoja saa pelätä jatkuvasti, kuin TV-lupatarkastajaa kotiovella, varsinkin omilla rimpulakäsillä meni 2mm rautalangan kutominen kivuliaaksi parin työrupeaman jälkeen (varmaan kilon verran lenkkejä väännelleenä). Kyllä rupee arvostamaan ergonomia hömpötyksiä ja oikeita tekniikoita kunnon ranteiden polttelun jälkeen. Ihana juttu lukiolaiselle koeviikon aikana, kun pitäisi vielä muutamat esseet pyöräyttää, ilman että ranne sanoo itseään irti lopullisesti. Lisää vielä datauksen aikana hiiren käyttö, niin käsi on mennyttä.
Mutta miksi ihmeessä jotain tällaista tekemistä? Rentouttavaa ainakin omasta mielestä, kun ei tarvitse paljoa ajatella hommaa tehdessä. Ei yhtään luovaa, tai ehkä vähän, mutta silti saanpahan ainakin askarreltua tarpeeksi. Tylsääkin se periaatteessa on, mutta loppujen lopuksi siitäkin tulee jotakin ihan nätin näköistä. Parempi se ainakin on katsella valmista työtä kuin rautalanka nippua.