IRC-Galleria

Oppiminen on tuskallinen ja turhauttava polku, mutta aina antoisa, jos annat sille tarpeeksi aikaa.

Tänään oli hauska päivä!

Outokummussa taas 3. kertaa järjestetty Operation Overkill keräsi 150 ihmistä softaamaan mättömeiningissä, kisaamaan kellojen hallinnasta hiekkahelvetissä, joka tunki jokaiseen rakoon ja taskuun vaikutuksensa.

Kylmä aamu virkisti ja hyvä keli suosi yleisesti pelejä. Lumi ainoastaan kasteli, kuten kävikin 7 tunnin mättämisen aikana. Tunnelma oli hyvä molemmin puolin, vaikka keltaiset tällä kertaa ottivat turpaansa hieman enemmän, kuin punaiset.

Koppalakki ja mantteli tekevät ihmeitä kanssapelaajiin. Luulevat että osaan johtaa, vaikka kyllähän siellä yhdessä porukassa sovittiin tavotteista. Päivän parasta antia olikin massiivinen rynnäkköaalto kutoskellolta keskikukkulalle. Ehdottomasti hienoa fiilistä huutaa ja hyökätä samaan aikaan.

Toivotaan sitten, että pääsisin keväällä paikalle.

PS. Laitetaan vielä perään Highschool of the Deadin tunnari: http://www.youtube.com/watch?v=4y0-3WLZ24s

Kiva biisi.

Jee, nyt on kone! Onneksi ei tullut viime viikolla. Olisi mennyt aika lukemisesta dataamiseen. Koneessa on kivat väritkin - punamusta sopisi sinullekin :3

Pitää varoa kuolaamasta tätä heti pilalle... Voi ainakin pelata kerrankin vähän uudempia pelejä.

Tällainen kaunotar siis kyseessä: http://www.laptopspec.net/wp-content/uploads/2010/04/MSI-GX740.jpg

Can't wait until Friday.

Jotain loppuu, jotain alkaa.

Jess... Sain tänään käsittely- ja ajokokeen läpi moottoripyörälle.

Nyt voi sit ajella prätkällä, tosin 250cc, mutta kahden vuoden päästä sitten ihan kunnollista.

Kiitos 64e laskusta! 31.8.2010 Never forget...

Vittu...


Sehän meni nopeasti...


Saatanan saatana...

Craftsmanship isn't something that you can learn through theory. It's something that has to be experienced yourself even if it means failing sometimes. Only through failures and successes you can feel all those sensations to be like one - a true craftsman.

Code Geass on taas sitä mikä mullisti mieltä. Eeppistä, teatraalista ja haikeaa.

Alkuasetelmahan lähti liikkeelle peruspalikoilla. Kostoa, draamaa ja siistejä mechoja. Yllätykseksi muodostui se, kuinka syvälle noita kolmea elementtiä vietiin, mikä helposti jää monelta sarjalta puolitiehen. Kovia valintoja, kun tarjolla on vain huonoja oli mukava draaman elementti, kun se kohdistui aina päähenkilöön itseensä.

Soundtrack on taas yksi niistä vahvoista osa-alueista tälläkin sarjalla. Sitä ei pidä väheksyä, kun musiikit ovat tärkeimpiä tunnelman luovia tehosteita.

http://www.youtube.com/watch?v=Yyc3niFUUGg

http://www.youtube.com/watch?v=bmoIaJLjtlM&feature=related


Suosittelen katsomaan, jos nuudeli-ihmiset ja teatraalinen meno eivät alussa karkoita.

No... Sotahuuto oli ja meni ja takkiinhan siellä tuli ja pahasti.


Hommaa se ei silti kaada. Tulipahan nöyrryttyä kantapäänkautta ja opittua ainakin jotain. Henkilökohtaisella tasolla niittasin porukkaa hyvin, mutta yksilö ei pelasta kokonaista ryhmää.

Ei se mikään hieno juttu ole, mutta yllättävän rauhallisin mielin tuokin menee. Ei sen pitäisi kenenkään maailmaa kaataa.

Mut jepa... Hyvillä mielin eteenpäin.