Hee, se on ohi. Koeviikko. Ei enää ikinä tänä vuonna. Paitsi tietty jos, kun, pitää mennä uusimaan jotain. No, mut sitä mietitään sit.
On tylsää ja väsyttää. Huomenna on taas ihan tavallinen koulupäivä. Mikäköhän ihme muhun meni ku valitsin niin monta kieltä? Tyhmäästä päästä kärsii kaikki.
Mut pian on joulu. Kui kaikki aina odottaa joulua ihan hirveästi, vaikka ei se nyt niin ihmeellinen ole. Kyllä mä ihan muutenkin pystyn öisin syömään, jos nälkä yllättää. Sukulaisilla on pakkomielle ostaa mulle vaaleenpunasia vaatteita ja tuolla ne on koskemattomina kaapin pohjalla edellisjoulusta. Kinkkuu alkaa jossain vaiheessa nousemaan ylös pelkästä ajatuksesta. No loma on ihan kiva, mut varmaan joku keksii sata ja kaks työtä, esseitä ja tutkielmia, lomalla tehtäväks, kun kerran 'on aikaa'. Ihan ku mulla ei ois elämää.
Mä päätin, et uuden vuoden aatosta tulee paras ikinä. Parempi ku viime kertasesta. Ja sillon mä sentään kyttäsin Caribialla. Sitä paremmaks on vaikeempi pistää. Seura on ainakin vähän eri sarjaa ku vuos sitten.
Suosikki. Oli. Mahtava. Kerrankin.
Kävin sitten katsomassa Potterin. Toisen kerran. Pakko sanoo kyl et oli tokalla kerralla parempi. Ei kannata kysyä miksi, mä kuitenkaan jaksa analysoida.
Maailmassa on liikaa kauniita asioita. Ei millään ehdi kuulla jokaista hienoo biisiä tai nähdä kaikkia mahtavia leffoja, puhumattakaan kirjoista, kuvista, ihmisistä... Tai jos on aikaa, ei oo rahaa. Mä valitsen ajan. Kai. Emmä tiiä. En oikeestaan oo miettiny. Tulee sitku tulee, jos tulee.
Ei näin lapset, ei näin
<3 Roosa