Syysloma. Ainut asia, mistä mä tässä nautin, on nukkuminen. Ei oo vähään aikaan ollut näin tylsää. Saatana kun kaikki bändit on samaan aikaan studiossa tai Saksassa. Ja koska kaikilla muilla on jotain elämää, mä olen myös mesessä yksin. Koita tässä nyt elää nuoruuttas, niin kutsuttua elämäsi parasta aikaa.
Ulkonakin sataa ja on kylmä. Mä oisin mielelläni nyt jossain muualla. Viime vuonna olin näihin aikoihin Pakkiksella. Itseasiassa 7 tuntia vajaa vuosi sitten istuin sinne oven eteen jonottamaan. Ja siellä mä näin Artun, josta tuli myöhemmin mun rakkain. Eikä se btw edes muista koko vuosipäivää. Miehet.
Kaikki ihmiset mun ympärillä on niin rakastuneita tällä hetkellä. Mä kun luulin, et syksyn kuuluu masentaa. Mut ehkä se on itsesuojelua, helpompi kestää kylmä ja pimeä, kun ei tarvitse olla yksin. Tai sitten olen ollut tähän asti tosi sokea.
Kohta tulee lunta, Tampereellakin oli satanut jo. Mä vihaan talvivaatteita. Ja en mä kylmääkään rakasta. Ja kaikkein kamalinta on kevät, kun on niin kirkasta, että pitää kulkea silmät kiinni. Tulis jo kesä taas.
No okei, on mesessä ihmisiä. Ja on jopa kivojakin ihmisiä. Ja mä juttelen niille. Ja mulla on ihan mukavaa. Pitäiskö mun kaivata jotain muuta?