IRC-Galleria

Ei siten, että olisi ollut jälleen jännä päivä, mutta pakko sanoa, että olin itsekkin yllättynyt.

No päivä alkoi toisiaan jännästi.

Olin aluksi aivan loistokkaalla tuulella, kunnes kännykkä hukkui linkkaan :3
Oli mahtavaa manata sitä.

Kännykkä on paras kaverini ajan näyttämiseen, koska en koskaan muista seurata kelloa minkään muun kun kännykän kautta.

Koulussa oli kuitenkin kaikkea, mikä tuntui vieneen ajatukseni kadonneesta kännykästä pois.

Olin unohtanut totaalisesti, että 'Asiakkaat', jotka tarkistavat näyttötyöt, olivatkin saapuneet muistamattani paikalle.

Paskathan siinä meinasi valahtaa housuun, kun muistin.

Tyynesti kuitenkin mietin, että voin ottaa rauhassa, eivät varmasti odottaisi opiskelijalta paljoakaan..

Varoitin heitä etukäteenkin, että animaatio oli kesken ja kestäisi alle minuutin.

Katsottuaan Animaation kumpikin naisista katsoivat uudelleen ja uudelleen rullaavaa animaatiota tyynesti.
*Itse mietiskelin peloissani, mitä kaksikko ajattelisi työstäni*

Yllättäen kuitenkin toinen alkoi hymyillä ja kehui kamalasti lyhyttä työtäni ja sanoi, ettei sen työn tarvitsisi olla tätä pidempi. Se oli ''täydellinen ja ytimekäs'' animaatio, myös 'normaalille' ihmiselle katsottavaksi. Lisäksi kaksikko kysyi, olisiko se mahdollista saada julkaisuunkin ja yleisempään käyttöön.

Olin yllättynyt.

Minun ei tarvitsisi tehdä animaatiolle enää mitään muuta kuin selventää yksi teksti, jonka sitten tein myöhemmin.

Vielä yllättyneempi olin siitä, että nämä kaksi pyysivät siitä, että olisin käytössä tilaustöissä koulun mainostamisen kohdalla.
Menin totaalisesti lukkoon.

Sitä olin odottanut KOKO peruskoulun, että pääsisin tekemään tätä, joten tietenkin suostuin.

Pitäisimme erikseen vielä palaverinkin siitä, mitä olisi palkintona.

Tuntui selvästi, kuinka kädet tärisivät onnesta.
Hyvä kun en nauramaan ryhtynyt kesken kaiken!

Saatuani varmuuden kaikesta ja näiden kahden lähdettyä, kipitin sitten käytävään, pitkälle käytävän päähän ja aloin lauleskella onneni korostamiseksi laulua.

Se tunne!

Siitä olin kamalan onnellinen, että pääsin tavoitteeseen.

Tästä ylemmäs vielä mennään!

Päästyäni kotiin olin edelleen iloinen.
Äitikin onnitteli työni saavutuksen puolesta.
Se onni ja tunne! Ei vaan siksi, koska olin juuri saanut virallisen koulutyö sovituksen, vaan koska linja-autokuski oli löytänyt kännykkäni! >w<