Niitä meillä on useita. Jos ei ole, saattaa jäädä ilman apua ja tukea.
Kusipäitä, mulkkuja, pikkumissin alkuja.
Niitä on liikaa. Ei jaksa enää välittää!
Miksi yrittää selkää katkoa, mieltäni vaivata?
Ken sitä tietää, hermoille ottaa.
Ei haluaisi välittää, mutta kuka mua estääkään.
Läpipiirtää viivan, kaks. Ei rannekipu tee sellaisia yhtään paremmaks.
Asia, jota nyt selitän:
On kaksinaamaisuuden perikuva, välittämätön korkonilkka, hapan vesi, peitossa olevat kasvot, angstareista suurin, ei pahalla kukaan niitä sano, muttei myöskään peru.
