Kävelit ohitseni laulaen hiljaa.
Turhan liian hiljaa.
En kuullut sinun sanojasi, jotka hukkuivat.
Siristin silmiäni, olit vaitenainen.
Tunsin jotain.
Jotain mitä sinunkin tulisi tietää.
Jotai arvokasta, todella tarpeellista.
Mikä ei elättäisi meitä ihmisiä.
Ei sinua, minua tai heitä.
Käännyin katsomaan.
Olit jo metrien päässä.
Kysyin, mitä laulat.
vastasit:
''Unilaulua.''
Käännyit pois, matkaasi jatkoit.
Seurasin sinua katseellani.
jatkoit matkaasi.
Kaikki se tapahtui silmieni edessä, en nähnyt sinua onnettomuuden takaa.
Se peitti silmäni.
Kaikki se tapahtui.
Juoksin luoksesi, lopetin matkani kävellen.
Katsoin kasvojasi, olit jäinen.
Hyytävä.
''Mitä laulan?'' Kysyit minulta.
Tunsin kyyneleiden valuvan poskilleni.
''Unilaulua.'' Vastasin.
Sinua hetken syleilin.
Silmäni avasin.
Heräsin.
Olit vieressäni.
Rauhassa nukuit.
Hymyilin ja märkiä silmiäni, sekä poskiani pyyhkäisin.
Olit turvassa.
Ei ollut syytä pelätä.
Siivelläni sinua peitin ja rintaasi vasten painauduin, koska tiesin, että auringon noustessa siitä katoaisit.
Tajusin.
Lauloit unilaulun aikaisemmin minulle, jotta nukahtaisin turvallisesti viereesi.
