IRC-Galleria

Oli kyllä todella mahti päivä :3

Dinon mukana menin hänen isoveljensä häihin! OwO
Miellyttävä kokemus se oli. Häät olivat perinteisemmät kuin sisareni häät, jotka ovat ainoat häät, joissa olen koskaan ollut ennen tätä.
Mielenkiintoinen kokemus se oli :3

Tietysti minulla oli pariin otteeseen ongelmia hieman kulkemisessa, koska en tuntenut ketään *Lähdin nimittäin tavallaan ulkopuolisena niihin häihin mukaan, mutta lähdin kuitenkin Dinon seuralaiseksi.

Morsian ja Dino olivat kutsuneet minut. *Tai näin minä sen käsitin :D

Lisäksi tietenkin se, että en oikein kykene syömään vieraissa paikoissa tuntui olevan ongelma minulle jälleen kerran... Pääsin minä ruokapöytään asti kuitenkin, vaikka paineet vähän rassasivatkin koko vartaloa, aiheuttaen tutinaa käsissä.

No, pääsin sen ohi ainakin. u___u
No ei siinä kauan aikaa mennyt kun sitten sainkin jo tekstiviestejä äidiltä, että minun tulisi soittaa äidille. Tietenkin sen tein, koska luulin, että hänellä olisi jotain asiaa.

Äidille soitettuani kuitenkin tämä kyseli, missä olen, miten kaukana juhlapaikka on, tietävätkö he sen ja onko sinne vaikeaa ajaa.

Arvasin.
Äiti aikoi tunkea paikalle hakeakseni minut pois ennen seitsemää. Eise muuten kyselisi tuommoisia.

Kysyin tietenkin, että miksi hän kysyy noita ja että kuulostaisi, että tuo lähettäisi isän hakemaan minut pois.

Niinhän se äiti sen myönsi. Huomautin, että kello on sen ja sen verran... Olisiko ollut jonkun viiden maita? En muista.

Noojaaa... Eipä oikein itse kukin siitä ideasta tykännyt kun selitin Dinolle äkäisen ilmeeni syyn.

Ylisuojelevaisuuskeskusteluun tarttui joku ulkopuolinenkin ja kommentoi, että tuo on tuttua, vanhemmat välittää.

Ei tämä ylisuojelevaisuus ole todellakaan mitään mielenkiintoista puuhaa kokea. Olen nuorin meistä sisaruksista, joita on vaan se 4.
Olen ainoa, jolla on ihme sääntöjä ja rajoitteita.

Noh, sain minä venytettyä kotiintuloaikaa yhdeksään.

Sillä välillähän se kaikki kiva tapahtui!

Morsian ja sulhanen tanssivat häävalssinsa myöhäään, mutta hiekkarannalla >w<

Se oli ihana näky, jotenhymy levisi kasvoilleni _väkisin_.
Kuitenkin valssin loputtua tuli muidenkin vuoroja tanssia. En itse suunnitellut tanssivani, eikä ilmeisesti Dinokaan. Pari siellä vaan tanssi ja itse katselin sen tanssin loppuun asti.

Yllättäen sitten huudeltiin, että kaikkien tulisi tanssia. Vilkaisin olkapääni yli huutajaan joka katsoi minua päin. Tokaisin vaan huvittuneesti ja vitsikkäästi, ettei saa tyrkyttää. xD

Kuitenkin siinä hetkessä tajusin, että eipä ollut Dinolla enää kameroita tai muitakaan tavaroita sylissään., jolloin tuo ihan kiskaisi minut mukaan... X'D
Vaikka en todellakaan osaa tanssia valssia...
Niinkin noloa kuin se onkin myöntä. *Tuli siitä kutienkin jotain. Jos ei valssia niin jotain edes. :D *Vaikka talloinkin useaan kertaan Dinon varpaille... n____n'''


Kuitenkin siinäkin yhdeksän aikaan kun Dinon vanhempien ja ylipäätään perheen kyydillä takaisin päin olimme tulossa, sain äkäisiä puheluita ja yhden 'soita'-tekstiviestin kännykkääni.

Vanhempani olivat päätteneet jäädä muualle odottamaan kuin Dinon kotiin... He olivat vartavasten tulleet vastaan hakemaan. -__-
Mikähän heitä rassaa... En tiedä.

Sitten alkoi se ristiinkuulustelu autossa... En jaksanut vaan kotiinpäästyäni peseydyin, tutkin kameraani hetken aikaa, keskustellen samalla Dinon kanssa kännykässä ja painuin puhelun päätteeksi nukkumaan.

Yö taasen oli kamalan levoton... mitenhän monta kertaa olin odotellut Dinoa vierelleni ja kurotellut kädelläni olevinaan tuota kohti, olevinaan halannut tuota, puhunut tuolle, kutsunut tuota tai pyytänyt tuota kertomaan jotain.

Nämä minä muistan. Mutta tämmöinen sitten :> Ihan mielenkiintoinen oli kuitenkin se hääpäivä n____n

Paljon menestystä hääparille toivottelen vieläkin! >w<

Olen kyllä sitä mieltä, ettei tästä kesästä tule yhtään mitään..
Kauhean viilee kesä ja vettä, sekä ukkosta on ollut ihan järkyttävästi täälläpäin :/

On ollut ihan hyviäkin säitä, muttei tässä kehtaa uimaankaa lähteä, kun vedet on kylmät...
Hyr hyr...

En sitten tiedä, millainen kesä lukijalla on ollut, mutta tämä kesä on surkea säältään.

Minä en vihaa mitään niin paljon kuin tylsistymistä.
Sen mukana vihaan sitä, jos joku muu tylsistyy ja kunnolla.

Jokainen viesti mesessä tai kännykkään on:

''Tyyyyylsääää! Niin tylsää! Kamalan tylsää! Tylsää tylsää tylsäää!!!11''

Ihankuin ihmiset odottaisivat minulle valittamiseta olevan apua...
En aina jaksa edes vastata sellaisiin viesteihin, koska ne ovat _rasittavia_.

Sittenkun yrittää keksiä jotain tekemistä, että moinen jankkaaminen loppuisi, mikään ei kelpaa.

Järkeäkö on edes yrittää? -___- *sigh...

Mä en koskaa valehtelis sulle.
Jos sen tein hätäpäissäni, sen kerron joskus, pyydän sitä anteeksi.
Mä en koskaan pettäis sun odotuksiasi, vaikka epäonnistuisin vaikka kuinka monesti.
Mä en koskaan kiskoisi sun hiuksistas ja huutais sulle ''Fucking bitch''.
Mä en koskaan osoittaisi sua ja nauraisi virheellesi ivalliseen sävyyn.
Mä en koskaan jättäis sua ja sainoisi kuivasti vaan 'hei' ja kääntyisi pois seuraavana päivänä.
Mä en koskaan levittäisi susta ikävyyksiä, jotta saisin sinulle kamalan maineen.
Mä en koskaan rankaisis sua, jos tekisitkin väärin.
Mä en koskaan huutaisi sulle päin naamaa mitään törkeetä, koska olisin itsekäs.
Mä en koskaan kasvataisi itselleni pitkiä kutreja, että leikkisin satuprinsessaa.
Mä en koskaan leikkis pomoa sun ja mun välillä.

Kuinkahan moni ymmärtää, mitä näillä ajetaan?

Ihanhan tässä itku tulee silmään..

Vitusti töitä seuraavaa kouluvuotta varten,
korvassa kiljuva vauva ja sitä vanhempi pikkulapsi,
rikkoutunut piirtopöydän kynä, jota tarvitsen, että saan työt valmiiksi, inhottava kotiolo, exät, frendit, nykyset, teknologia, päänsärky ja raivonpurkaus.

Vittujen vittu ja sitäkin suurempi vitutus!
Anteeksi nyt vain, en normaalisti hoe vituista näin paljon...

Näin sinun tulevan.

Kävelit ohitseni laulaen hiljaa.
Turhan liian hiljaa.

En kuullut sinun sanojasi, jotka hukkuivat.

Siristin silmiäni, olit vaitenainen.

Tunsin jotain.
Jotain mitä sinunkin tulisi tietää.

Jotai arvokasta, todella tarpeellista.
Mikä ei elättäisi meitä ihmisiä.

Ei sinua, minua tai heitä.

Käännyin katsomaan.

Olit jo metrien päässä.

Kysyin, mitä laulat.

vastasit:
''Unilaulua.''

Käännyit pois, matkaasi jatkoit.
Seurasin sinua katseellani.
jatkoit matkaasi.

Kaikki se tapahtui silmieni edessä, en nähnyt sinua onnettomuuden takaa.

Se peitti silmäni.
Kaikki se tapahtui.
Juoksin luoksesi, lopetin matkani kävellen.

Katsoin kasvojasi, olit jäinen.

Hyytävä.

''Mitä laulan?'' Kysyit minulta.

Tunsin kyyneleiden valuvan poskilleni.

''Unilaulua.'' Vastasin.
Sinua hetken syleilin.

Silmäni avasin.
Heräsin.

Olit vieressäni.
Rauhassa nukuit.

Hymyilin ja märkiä silmiäni, sekä poskiani pyyhkäisin.

Olit turvassa.

Ei ollut syytä pelätä.

Siivelläni sinua peitin ja rintaasi vasten painauduin, koska tiesin, että auringon noustessa siitä katoaisit.

Tajusin.

Lauloit unilaulun aikaisemmin minulle, jotta nukahtaisin turvallisesti viereesi.

Olen uusi, olen puhdas, olen vanha, olen rikki.
En tiedä tunteistani mitään, nauran, mutten itke, jos itken, saatan nauraa.

Ikävöin sängylläni, matalalla patjallani.

Odottelin aikoinani rauhassa, Odottelen tänäänkin.

On siis jo aamu, enkä tiedä mitä tehdä.

Vaatteita en pälleni saa, vaikka on kylmä.
Haluan sinut vielä vierelleni.
Vielä täksi yöksi.

Huomenna varmasti anon aivan samaa, vaikka en lupaa saisikaan.

Annan anteeksi, pyydän sitä itse, Haluan kyllä saada sinut iloiseksi, teenkin niin jos kykenen.
Itkeä saatan, sitä anteeksi pyytelen, koska aikaisemmin sinut helmikyyneleisiini hukutin.

En voi mitään.
Tuntuu kuin valuisin, kuihtuisin tässä.
Odottelen vielä.

Ihan pienen hetkisen.

varmasti haluat samaa, mutten halua sitä sinulta kysyä.

En saanut nukuttua viimeyönä ollenkaan.
Valvoin koko yön putkeen...

Kesäisin nyt saattaa niin käydä, mutta tälläkertaa se todellakin oli mielialasta kiinni.

Oli aika outoa makoilla paikallaan.
Oli kamalan kylmä, joten ahtauduin niin nurkkaan sänkyni kulmaan *peitton ja tyynyjen sekaan, ofc.

Jalat oli ihan jäässä ja se ärsytti minua, mutta yritin vaan nukkua. Minulla on ollut nyt sellainen menellään, että nukahdan, vaikken tahtoisi...
mutta nyt avasin silmäni sitten 15 minuuttia myöhemmin, olin hereillä.
Mumahdin vaan tyynesti ja yritin uudelleen.

Kului sitten se 30 minuuttia, jolloin tiesin, etten tulisi nukkumaan vähään aikaan...

Mietin tietenkin ekana syitä moiseen ja tajusin oloni todella surumieliseksi. Halailin aikani peittoani ja selasin päivän tuherrukset läpi.

Seasta löytyi kaikkea tunnepohjaista ja surullista, jolloin surumielisyys kasvoi. *no yhyy, teinix änxt -___-

Päätin sitten pakottamalla pakottaa itseäni nukkumaan, mutta sitten kuulin murahduksen.
Perheemme koiran, Aapelin vatsa päästeli järkyttävää murinaa.
Voi toista ja minua.

En sitten nukkunut ollenkaan ja nyt tunnen oloni vaan sellaiseksi, että voisin antaa kaiken mennä ja murehtia sitä vasta seuraavana päivänä...

Huh-huh.. kaikkea tulossa.
Miten nyt sitten kehtaakaan yrittää miettiä positiivisia?

Jälleen on saatu todeta väsymykseni määrä.
Päätin suihkun jälkeen jäädä aurinkoon lekottelemaan, mutta nukahdin, vaikke ollut tarkoitusta.

Jokapaikkaa kirveli, kun heräsin.

Viisas ihminen olisi ryhtynyt syömään tai tekemään jotain järkevää, mutta minä menin jatkamaan vaan uniani sänkyyn...

Vitsit, minusta on tullut tyhmä.
Tai sitten kävelin puolessatoista unessa, eli vaiheessa, jolloin kävelette unissanne.

Olen nimittäin useasti tehnyt sen, että ollessani osittain hereillä, lähden kävelemään ja vaihdan vaan nukkumapaikkaa.

Aamulla saattaa olla kylmä ja särkeä paikkoja, koska nukkumapaikat eivät ole aina mitään... Parhaimpia, pehmoisempia tai lämpimimpiä :/

Lisäksi olen pohtinut nyt tätä minun suhdettani Dinoon...

Vanhemmat eivät oikeen vieläkään näytä tykkäävän tästä, vaikka ymmärrän ja käsitän, että tähän vaatii aikaa, mutta se miten isäni reagoi tähän on alkanut tuottaa päähäni kamalasti särkyä

Siksi päätänkin kysyä, kuinka monen itsensä seksuaaliselta suuntaumiseltaan paljastaneen nuoren äiti tai isä _EI_ huuda, kun pyytää päästä tyttö/poikaystävänsä luokse käymään?

Minulla kuule huutoja jokainen kerta, ellen kysy sitä tekstiviestein, kun olen poissa jossain syrjässä uten lenkillä tai töissä...

Tuntuu raskaalta ja kauhean työläältä saada vanhemmat päästämään edes käymään.

Vanhempani kieltivät minulta yöreissut kokonaan Dinolle, eivätkä päästä tätä tänne yöksi. Isän aamuvuorojen aikaankaan Dino ei mielellään saisi täällä käydä, koska isä on kotona...

Isä ei kylläkään ole tehnyt mitään tämän läsnäollessa, mutta saan olla varuillani...

Pelottaa ja raastaa kamalasti.
Elämme 2000 lukua... Miksi ihmiset yrittävät edelleen parittaa lapsiaan tietyn ihmisen kanssa, vaikka ne ajat ovat menneet?

Avonaisin silmin katsot maailmaa, etkä unta yöllä nää.
Vaikeroit kivusta ruumiissas, valitat tuskaa mielessäs.

Väkivallalla täytettyä huonettas et rauhalliseks saa.
Lelun maasta poimit, vierellesi nostat.
Nukkua yrität, et unta vielä saa.

Tunnet sen tunteen, että vihaat tätä maailmaa tänään, huomenna ja ainiaan.

Olet hullu, odotat seuraavaa päivää, jotta näet auringon, jotta voisit hymyillä taas.

yllätti se seuraava päivä sut, ei aurinko paista.
Tumma pilvi peittää sen..

Et hymyilemään voi, kipu jatkuu taas.
Vartalossasi jyllää ukkonen, päässäsi tuhoa tekee lumimyrky, silmissäsi nousee vedenpaisumus, joka yltyy aalloksi valtavaksi.

Alat itkeä, on se luonnollisempaa.

Maa on harmaa, ihminen kaiken sen tuhoaa, ellei itse ala siihen vaikuttaa.

Minä en niin tehnyt. Kipeää tekee.



Piristä mua, tuo mulle väriä.. Auta avutonta, tue pelokasta.