Muistatko vielä sen,
ystävyyden,
joka meillä oli,
sen, josta aina puhutaan,
kaikki se totta on,
sillon ku on ystäviä,
ei oo onneton,
mut nyt se kaikki on
mennyttä,
sä mut yksin jätät,
tiedätkö, se ei ystävyyttä
oo,
kaikki se mitä sä teit,
multa elämän veit,
ystävyys on sellaista,
että toisiin uskotaan,
sanoihin luotetaan,
ja sanotaan joo,
kävellään käsi kädessä,
loppuun asti,
ei luovuta toisesta,
mutta minä olen vain tässä,
seisomassa,
odottamassa,
että joku minut hakee,
mut taas onnelliseksi tekee,
kanssain kulkee,
niin että voin vain silmäni
sulkee,
mua ikuisesti tukee,
mutta ei, ei ei,
sitä ei koskaan tuu,
koska sä multa sen,
mahdollisuuden veit,
kaiken rakkauden,
mikä sydämmeissäin kasvoi,
mutta sisälläni nyt vain,
viha palaa,
sulta sen vihan sain,
ei mua enää se tunne halaa,
joka sai minut sua
rakastamaan,
sä mut jätit,
kaikkea väitit,
tähän jään makaamaan,
katsomaan,
kuinka tähdet taivaalla
loistaa,
ne mun elämää toistaa,
nyt vasta sen huomaan,
kuinka ilkee mulle olit,
en tehnyt sulle mitään
pahaa,
joku nyt sydäntäni sahaa.
©rosa