Dear Diary.
Tänään teen työni yhtä innolla ja tunnollisesti kuin viimeiset 17 kuukautta olen tehnyt. Ehkä enemmänkin, sillä tämä on jo viimeistä kuukauttani täällä. Tai ehkä juurikin kesän takia hieman rauhallisemmin, ettei hommat lopu käsiin. Tai laukea käsiin. Kädelle. Jonnekin sinne suuntaan.
Vaikka kuinka jakelee itseään maailmalle ja yrittää myydä ja markkinoida itseään kaikella mahdollisella tavalla ja avustuksella, ei se siltikään tunnu tuottavan tulosta. Tänään kyllä piti lähteä taas metsästämään, mutta jäipä taas se 70 sivua hikistä itsensäkehumista ja saavutuksia kotiin sen yhden ruskean laatikon päälle. Hyvä minä ja aamumuisti.
Vasta tässä hetki sitten sitä sai alkaa tottumaan sellaiseen ajatukseen vuosien jälkeen, että tässä tullaan olemaan enempi kuin vain 1 viikonloppu jakamassa oma peti, katto ja elämä. Nautin siitä, sillä olo on turvallisempi ja onnellisempi kuin vuosiin, myös. Inhottaa vaan kun tietää että siitäkin onnesta pitää taas pikkuisen päästää irti kuukauden päästä, ehkä vähemmänkin.
Tärkeintä on se tärkein, jonka tietää olevan lähempänä kuin koskaan tämän lyhyenlännän elämäni aikana. Lopultakin ^__^