IRC-Galleria

Fer all ye hillbillies out dar, who dunnow howda do stuff fer yer own rears!

1:
Pure hammasta ja puuduta perävärkkiä penkissä ainakin sen 3 vuotta peruskoulun tuskailun jälkeen.
Se ainoa ammattitutkinto vaikuttaa paljon.. vai vaikuttaako? Live and learn.

2:
Sosialisoidu ajoissa! Perseen painaminen sen 3 vuoden jälkeen penkkiin saattaa yhä olla asiaa, mutta älä tee sitä ujostellaksesi vieraita trolleja wowissa. Grindaaminen on jees, mutta tee se ihmisten ilmoilla ja uskalla kutsua porukkaa partyysi. Auttaa esiintymiskammoon kun haastattelu tulee. Jos tulee.

3:
Tee itsestäsi tärkeä ja tarvittava osa niin kassan taakse kuin tiskiharjan heiluttajaksi. Kaikki käy kunhan siitä saa edes kokemusta. Mikä rahallinen korvaus, mister/ma'am työnantaja? Minähän voin tehdä Kelan maksusta teille töitä jopa 1½ vuotta!

4:
Pidä asenne, mieluiten positiivinen. Oli homma mikä vaan, jos sinne tähän maailmanaikaan pääsee niin parempaa ei olisi koskaan voinut tulla. Vaikka vituttaa, anna veren ja hien valua ja ylpeänä vastaan edes se 2,30 € / tunti jonka Kela tarjoaa. You LOOOVE your job, dontcha?!

5:
Paska tippuu niskaan, kaikesta huolimatta? 1½ vuotta kulunut Kelan ja työkkärin listoilla työttömänä eikä vieläkään kukaan kontaktoi? Tee jotain asialle, pystyt siihen! Ota puhelin päivittäin käteen, selaa työnhakusivut ja tee hikilenkkejä keskustaan ja naapurikuntiin itserakkauskirjeidesi kanssa. Hyvän somisteen saat kirjelmiisi lisäämällä iloisella hymyllä varustetun pärstäkuvan. Candid camera!

6:
Vastauksia tulee! Sinnittele, sillä monet, tai jopa kaikki voivat olla kielteisiä. On kohteliasta työnantajapuolelta surkutella asiaa, mutta jopa he eivät voi asioille nyt mitään. Oikeasti. Kilpailevana massana kun ovat ne akateemisesti kouluttautuneet, joilla on työkokemustakin ainakin sen 5 vuotta. Jäät varmasti jalkoihin, vaikka värjäisit pääsi pinkiksi.

7:
Alkaa riittää? Hyvä vaihtoehto on luovuttaa hetkeksi. Anna itsellesi aikaa hengähtää ja katso asiaa linnun kulmasta; toivo ettei tirppa kuitenkaan pasko niskaasi tällä välin.
Jatkokoulutus on aina hyväksi tässä kilpailevassa yhteiskunnassamme. Ainahan on pakko olla parempi ja halvemmalla. Ainakin aikaa se söisi, jona ei tarvitse miettiä jatkuvaa työpaikan metsästystä. Ja opintotuellahan elää herroiksi, eikös?

8:
Jos kaikki meni liian pitkälle jo aiemmin, voit myös pyytää yhteiskuntaa työntämään koko järjestelmän hanuriinsa ja vieraantua. Vaikka pelaamaan wowia, jossa finanssihallinta on huomattavasti miellyttävämpää. Ja se yksikin trollineiti heilutti pyrstöään aika viehkeästi...

Tai näyttää kieltä työnantajille, jotka eivät sinun työpanostasi huoli, koska pyytäisit heidän pelkojensa mukaan liikaa palkkaa. Näytä kieltä, ja tee jotain itse itsesi eteen! Tiedät nyt mitä osaat ja mitä voit tehdä kanssaihmisten auttamiseksi. Miksi et tekisi! Siinä voi tienata muutaman sentin omaankin taskuun.

Ja jopa tietää, että tekee jotain itselleen hyödyllistä. Kerrankin.

Söin parin päivän aikana rasiallisen Leijona salmiakkipastilleja. Yksin, aika pitkälti. Olin ylpeä kun sain natustaa niitä yksinäni.

Ei kannattanut.

Tiedä mistä tämäkin olotila taas johtuu. Vasen puoli kropasta vihloo päälakeen asti kun liikkuu. Olo on.. asteen verran höntti. Se nyt voi johtua tuosta ihanasta karvalallostakin joka jaloissa makaa. Upeat koiraluonteet tuppaa aiheuttaan mussa löystymistä pään sisällä.

Yskä jatkuu varmaan jo viidettä viikkoa pian. En jaksa laskea mutta kesäkuun puolella tämä alkoi.

Töitäkin jatkuu enää tämä viikko + 2 viikkoa etiäpäin. Onneksi paistaa sentään aurinko ja tekemistä löytyy sittenkin. Eldar-armeija on viime syksystä varronnut maalaajaa, ja Tompan kämppään vois tehdä tehosiivouksen joskus ennen talvea.

Haaveilen. Ehkä vielä joskus on oma tupa yhdessä oman ukon kanssa, yrttejä ikkunalaudalla, liljoja takapihan kukkamaa täys ja kuistilla valoenergialla toimiva hunajanvaalea lapinkoiruus. Varaa pitää kaikki yllä ja työpaikka, josta pitää ja jossa ei ole pelkoa potkuista.

Masu on niinkuin joulupukilla konsanaan. Se siitä 'Miss 50-kilograms'-haaveesta.

Turvotusta jatkunut keväästä ja nyt yhä pahempi. Lääkärit vaan ihmettelee ja kaiken maaliman arvot mitä verestä saa katsottua näyttää priimalukemia. Silti, turpoilen niinkuin pullapoika ja syön yhden leivän päivässä, välillä jopa 2. Kahvia juon 2-3 kuppia päivässä ja vettä sellaisen litran-pari päälle. Helteellä. Ei siis voi ruoastakaan johtua.

'Jaa-a, empä osaa sanoa mikä sulla on. Jännä. Tosi jänniä noi sun oirees.'
Lääketieteellinen kummajaisuus on kuuminta hottia.

- Vesilelu

Olen tämän päivän elänyt seuraavilla:
- puolikas rievänsiivu juustolla, salaatinlehdellä, kinkunsiivulla ja tuorekurkulla
- n. 1,5dl jauhelihakeittoa
- 2 x 0,2dl hedelmärahkaa (lastenherkkuja, minikokoisia)
- 3 x 2dl kahvia, mustana ja ilman sokeria tai muuta laimennetta
- 1 ällömakea berliininmunkki

.. ja heikottaa. Tekee niin pahasti kaikkea nannaa mieli.
Syytän kahvia. En juo sitä enää päivittäin enkä tarpeeksi paljon, niin se tuo massuun kalvavan tunteen kun yhtäkkiä tuleekin juoneeksi useemman kuupallisen.

En usko että onnistun oikeesti hoikentuun sellaseks 50-kiloseksi rantavartaloiseksi kesään mennessä. Ehkä se on vaan talven pessimismiä. En siltikään usko. Ei näillä käpyrauhasen toiminnoilla ja heikolla itsehillinnällä.

Tahdon kotiin natustamaan broilerpyöryköitä sulatetulla oltermannilla ja grillimausteella. Vaikkei täällä töissäkään niin paha näin rauhallisina päivinä ole chillata vaan tiskin takana.

Nyyhky. Onneksi miun mies tykästää miusta tämmösenäkin pallona ^_-

Sain pumpattua itseni täyteen intoa ja itsearvostusta (ainakin eräänlaista) kun sain taas seitsemään paikkaan ilmoitettua olemassaolostani suurin paperinivaskoin. Mukaan liitän niitaten yhä sen pienen tyhmän pärstäkuvan, jonka olen jokaiseen henk-koht-fiilistä lisätäkseni printannut valokuvapaperille. The peep's seem to like it, though.

Juu. Olo on taas hetken parempi. Ainakin voin ylpeänä sanoo työkkärin tantoille että on sitä yritetty ja suurissa määrin. Päivämäärätkin ylhäällä ja kaikkee. Ja puljut joihin oon niitä viskonu. Ni. En ookaan ihan mikään laiskaperseinen, your-everyday-unemployed. Mokomat kehtasivat viimeksi kysyä. Eikun JUUUU, tahdon pysyä köyhänä ja työttömänä, eikun tahdon! Muuta en maailmalta toivois.

Rehellisesti, enempää en maailmalta nyt toivois muuta kuin koko helahelvatan taantuman katoamista. Pääsisin elannoille, Tomi sais pitää työnsä eikä sitä orjuutettais siellä, se sais vaikka kovasta työstään jotain rahallista tai vapaapäivinä vastinetta.. ja mahdollisesti saisin kodin.
On uskomattoman ahdistava tunne tulla paikkaan, jonka tietää olevan se koti. Koti, jossa asut, niin osoitteellisesti kuin kaikkien muidenkin mielestä. Mutta ei vaan enää koe kuuluvansa sinne. Vaikka kuinka yrittäis päänsä sisässä, niin jokin on pielessä. Tämä paikka ei enää ole se koti, johon olen leimaantunut.

Olen.. irtonainen.
Ja niin kovasti tahtoisin itseni kotiin.. joku päivä. Täytyy jaksaa varrota, niin itseni kuin Tominkin puolesta! \o/ *puree hampaat irveen*

Kehon nestetasapaino on kunnossa, kunto on huipussaan ja olen kauniimpi vartaloltani kuin mikäkin 13-kesäinen tissitön tytöntyllerö. NOT.

Tänään imettiin ensimmäinen lasti verta, päämääränä saada selville miksi turvottaa. Pahasti. Ja heittelevästi. Viittaa taas kortisoliin ja suola- ja nestetasapainoon. Taas. Prklö..
Positiivista on se, että saisin kuulemma alkaa vähentään yhtä pilleriä. JOY!.. Wait, the light-pink one? Noes, sinne menee sekin huumorinrevintä niistä lääkkeistä. Tai olisi mennyt jollei ne olis jo vaihtuneet valmistajapäässä valkoisiksi. Prklö x 2.

Sanoivat ekaa kertaa vuosiin että en sais käyttää kättäni suuremmin loppupäivänä verikokeen jälkeen. Ei muuten, muttakun verentulo ei meinannut tyrehtyä labrassa. Istuin labratädin kanssa ja jutustelin pehmeitä, eikä vielä 10 min päästäkään ollut alkanut tyrehtyä. Totesi mulle vaan että älä käytä kättä kun on näköjään suonet huonossa hapessa.
RIGHT.

Yhä työttömänä. Murisen joka päivä ottaessani yhteyttä kotiin, ja ei, Kela ei vieläkään ole laittanut hyväksyvää lausuntoa miun työmarkkinatuesta. Käytännössä tämä miun 8h/pvä harjoittelu on tähän mennessä ilmaista. Kaikille, jopa Kelalle.

Kesään mennessä tahdon olla työllistetty, ihan mihin vaan milteipä. Alan ruinaamaan seuraavaksi S-ryhmältä kassatyöläisen paikkoja. Tai vaikka erikoismyyjän. 'Katja Ahlsten - Viihde-elektroniikan asiakaspalvelija' kuulostais suht ookoo.

Taidan silti keittää kahvit ja huokaista helpotuksesta ettei tarvii nytkään olla kotona pelaamassa WoWia tai muuta mielenterveyttä ylentävää peliä. Saan sentään hakata jäisiä luita ja harjata karvanlähtöistä nöffineitiä, ja kotona odottaa yksi toinen kutiteltava lallukka. Mew-purrr....

Päädyin taas samaan kuin kesällä.
Yliahkeraksi ja touhottavaksi työttömäksi.
Ei oikein tiedä että stressaisiko vai mitä, kun niin paljon enempi tekemistä taas edessä kuin se hassu viikko sitten. Syytän ihmisiä, jotka minusta työttömän tekivät taas. Perkele. Aiheutitte minulle kiireen!

Ja reikäinenkin minusta päässyt tulemaan. Kuulemma aika hyvin että näinkin pitkään elämässäni selvinnyt ilman ainoatakaan reikää hampaissa. On vissiin tullut irvisteltyä liikaa viime vuosina kun mömmiäiset päässeet tekemään jopa 2 reikää.
No biggie. Onneksi ei enää ole hammashuolto yhtä vihaista ja kivuliasta kuin 40 vuotta sitten. Onneksi.

Tummentaakohan liika kahvinjuonti nykyaikaisia hammaspaikkoja..?
*siirtyy suorittamaan kemiallisia testejä kera lievän vihlonnan*

Työttömän arki on työteliäämpää ja kiireisempää kuin arvaisi.
Ja kaiken lisäksi kaikkea sitä mihin tarvitsisi valuuttaa..
Vaikka kuinka yrittäisi maailmaa vakuuttaa tarpeeksi taidoista
ja tarpeeksi aktiivisesta suusta niin ei tunnu auttavan.

Toiset keksii työnsäkin oheen jo liikaa hommia.
Miun pitäisi ilmeisesti sitten olla se, joka ottaa hihasta
aina välillä kiinni että "Hei, tuol nurkassa on sänky!"
Kai sitä omilta kiireiltään kerkeis itsekin viereen lepäämään.

Note to self: ei anneta kynsien kasvaa näin pitkiksi.
Muutamassa viikossa ehtii kummasti jokaisen raajan kynnet
muuttumaan sellaisiksi tappajanekon kynsiksi.
Vaikeuttaa pidemmän päälle niin kävelyä kuin näppiksen käyttöä.

// np: Genesis - That's all

Dear Diary.

Tänään teen työni yhtä innolla ja tunnollisesti kuin viimeiset 17 kuukautta olen tehnyt. Ehkä enemmänkin, sillä tämä on jo viimeistä kuukauttani täällä. Tai ehkä juurikin kesän takia hieman rauhallisemmin, ettei hommat lopu käsiin. Tai laukea käsiin. Kädelle. Jonnekin sinne suuntaan.

Vaikka kuinka jakelee itseään maailmalle ja yrittää myydä ja markkinoida itseään kaikella mahdollisella tavalla ja avustuksella, ei se siltikään tunnu tuottavan tulosta. Tänään kyllä piti lähteä taas metsästämään, mutta jäipä taas se 70 sivua hikistä itsensäkehumista ja saavutuksia kotiin sen yhden ruskean laatikon päälle. Hyvä minä ja aamumuisti.

Vasta tässä hetki sitten sitä sai alkaa tottumaan sellaiseen ajatukseen vuosien jälkeen, että tässä tullaan olemaan enempi kuin vain 1 viikonloppu jakamassa oma peti, katto ja elämä. Nautin siitä, sillä olo on turvallisempi ja onnellisempi kuin vuosiin, myös. Inhottaa vaan kun tietää että siitäkin onnesta pitää taas pikkuisen päästää irti kuukauden päästä, ehkä vähemmänkin.

Tärkeintä on se tärkein, jonka tietää olevan lähempänä kuin koskaan tämän lyhyenlännän elämäni aikana. Lopultakin ^__^

Suutuin lapsuuskohtauksissani eilen.
Tänään toteutin huoneeni uudelleenorganisoinnin.
Tuntuu niinkuin jotain vielä puuttuisi.
Se on varmaan se oma koti,
ja rakas siellä samassa tilassa.

Ja tauteilu jatkuu yhä.
Onneksi on pelejä ja tarpeeksi tilaa hiirelle.