IRC-Galleria

Sain pumpattua itseni täyteen intoa ja itsearvostusta (ainakin eräänlaista) kun sain taas seitsemään paikkaan ilmoitettua olemassaolostani suurin paperinivaskoin. Mukaan liitän niitaten yhä sen pienen tyhmän pärstäkuvan, jonka olen jokaiseen henk-koht-fiilistä lisätäkseni printannut valokuvapaperille. The peep's seem to like it, though.

Juu. Olo on taas hetken parempi. Ainakin voin ylpeänä sanoo työkkärin tantoille että on sitä yritetty ja suurissa määrin. Päivämäärätkin ylhäällä ja kaikkee. Ja puljut joihin oon niitä viskonu. Ni. En ookaan ihan mikään laiskaperseinen, your-everyday-unemployed. Mokomat kehtasivat viimeksi kysyä. Eikun JUUUU, tahdon pysyä köyhänä ja työttömänä, eikun tahdon! Muuta en maailmalta toivois.

Rehellisesti, enempää en maailmalta nyt toivois muuta kuin koko helahelvatan taantuman katoamista. Pääsisin elannoille, Tomi sais pitää työnsä eikä sitä orjuutettais siellä, se sais vaikka kovasta työstään jotain rahallista tai vapaapäivinä vastinetta.. ja mahdollisesti saisin kodin.
On uskomattoman ahdistava tunne tulla paikkaan, jonka tietää olevan se koti. Koti, jossa asut, niin osoitteellisesti kuin kaikkien muidenkin mielestä. Mutta ei vaan enää koe kuuluvansa sinne. Vaikka kuinka yrittäis päänsä sisässä, niin jokin on pielessä. Tämä paikka ei enää ole se koti, johon olen leimaantunut.

Olen.. irtonainen.
Ja niin kovasti tahtoisin itseni kotiin.. joku päivä. Täytyy jaksaa varrota, niin itseni kuin Tominkin puolesta! \o/ *puree hampaat irveen*

Kehon nestetasapaino on kunnossa, kunto on huipussaan ja olen kauniimpi vartaloltani kuin mikäkin 13-kesäinen tissitön tytöntyllerö. NOT.

Tänään imettiin ensimmäinen lasti verta, päämääränä saada selville miksi turvottaa. Pahasti. Ja heittelevästi. Viittaa taas kortisoliin ja suola- ja nestetasapainoon. Taas. Prklö..
Positiivista on se, että saisin kuulemma alkaa vähentään yhtä pilleriä. JOY!.. Wait, the light-pink one? Noes, sinne menee sekin huumorinrevintä niistä lääkkeistä. Tai olisi mennyt jollei ne olis jo vaihtuneet valmistajapäässä valkoisiksi. Prklö x 2.

Sanoivat ekaa kertaa vuosiin että en sais käyttää kättäni suuremmin loppupäivänä verikokeen jälkeen. Ei muuten, muttakun verentulo ei meinannut tyrehtyä labrassa. Istuin labratädin kanssa ja jutustelin pehmeitä, eikä vielä 10 min päästäkään ollut alkanut tyrehtyä. Totesi mulle vaan että älä käytä kättä kun on näköjään suonet huonossa hapessa.
RIGHT.

Yhä työttömänä. Murisen joka päivä ottaessani yhteyttä kotiin, ja ei, Kela ei vieläkään ole laittanut hyväksyvää lausuntoa miun työmarkkinatuesta. Käytännössä tämä miun 8h/pvä harjoittelu on tähän mennessä ilmaista. Kaikille, jopa Kelalle.

Kesään mennessä tahdon olla työllistetty, ihan mihin vaan milteipä. Alan ruinaamaan seuraavaksi S-ryhmältä kassatyöläisen paikkoja. Tai vaikka erikoismyyjän. 'Katja Ahlsten - Viihde-elektroniikan asiakaspalvelija' kuulostais suht ookoo.

Taidan silti keittää kahvit ja huokaista helpotuksesta ettei tarvii nytkään olla kotona pelaamassa WoWia tai muuta mielenterveyttä ylentävää peliä. Saan sentään hakata jäisiä luita ja harjata karvanlähtöistä nöffineitiä, ja kotona odottaa yksi toinen kutiteltava lallukka. Mew-purrr....

Päädyin taas samaan kuin kesällä.
Yliahkeraksi ja touhottavaksi työttömäksi.
Ei oikein tiedä että stressaisiko vai mitä, kun niin paljon enempi tekemistä taas edessä kuin se hassu viikko sitten. Syytän ihmisiä, jotka minusta työttömän tekivät taas. Perkele. Aiheutitte minulle kiireen!

Ja reikäinenkin minusta päässyt tulemaan. Kuulemma aika hyvin että näinkin pitkään elämässäni selvinnyt ilman ainoatakaan reikää hampaissa. On vissiin tullut irvisteltyä liikaa viime vuosina kun mömmiäiset päässeet tekemään jopa 2 reikää.
No biggie. Onneksi ei enää ole hammashuolto yhtä vihaista ja kivuliasta kuin 40 vuotta sitten. Onneksi.

Tummentaakohan liika kahvinjuonti nykyaikaisia hammaspaikkoja..?
*siirtyy suorittamaan kemiallisia testejä kera lievän vihlonnan*

Työttömän arki on työteliäämpää ja kiireisempää kuin arvaisi.
Ja kaiken lisäksi kaikkea sitä mihin tarvitsisi valuuttaa..
Vaikka kuinka yrittäisi maailmaa vakuuttaa tarpeeksi taidoista
ja tarpeeksi aktiivisesta suusta niin ei tunnu auttavan.

Toiset keksii työnsäkin oheen jo liikaa hommia.
Miun pitäisi ilmeisesti sitten olla se, joka ottaa hihasta
aina välillä kiinni että "Hei, tuol nurkassa on sänky!"
Kai sitä omilta kiireiltään kerkeis itsekin viereen lepäämään.

Note to self: ei anneta kynsien kasvaa näin pitkiksi.
Muutamassa viikossa ehtii kummasti jokaisen raajan kynnet
muuttumaan sellaisiksi tappajanekon kynsiksi.
Vaikeuttaa pidemmän päälle niin kävelyä kuin näppiksen käyttöä.

// np: Genesis - That's all

Dear Diary.

Tänään teen työni yhtä innolla ja tunnollisesti kuin viimeiset 17 kuukautta olen tehnyt. Ehkä enemmänkin, sillä tämä on jo viimeistä kuukauttani täällä. Tai ehkä juurikin kesän takia hieman rauhallisemmin, ettei hommat lopu käsiin. Tai laukea käsiin. Kädelle. Jonnekin sinne suuntaan.

Vaikka kuinka jakelee itseään maailmalle ja yrittää myydä ja markkinoida itseään kaikella mahdollisella tavalla ja avustuksella, ei se siltikään tunnu tuottavan tulosta. Tänään kyllä piti lähteä taas metsästämään, mutta jäipä taas se 70 sivua hikistä itsensäkehumista ja saavutuksia kotiin sen yhden ruskean laatikon päälle. Hyvä minä ja aamumuisti.

Vasta tässä hetki sitten sitä sai alkaa tottumaan sellaiseen ajatukseen vuosien jälkeen, että tässä tullaan olemaan enempi kuin vain 1 viikonloppu jakamassa oma peti, katto ja elämä. Nautin siitä, sillä olo on turvallisempi ja onnellisempi kuin vuosiin, myös. Inhottaa vaan kun tietää että siitäkin onnesta pitää taas pikkuisen päästää irti kuukauden päästä, ehkä vähemmänkin.

Tärkeintä on se tärkein, jonka tietää olevan lähempänä kuin koskaan tämän lyhyenlännän elämäni aikana. Lopultakin ^__^

Suutuin lapsuuskohtauksissani eilen.
Tänään toteutin huoneeni uudelleenorganisoinnin.
Tuntuu niinkuin jotain vielä puuttuisi.
Se on varmaan se oma koti,
ja rakas siellä samassa tilassa.

Ja tauteilu jatkuu yhä.
Onneksi on pelejä ja tarpeeksi tilaa hiirelle.

Kevään ensimmäinen rehellinen tappotauti on siis kärsimisvaiheessa.
A-virukseksi sanovat. Että syksyllä otettu influenssarokote ei moiseen
kuolemanvirukseksi morffautuneeseen tehoa kenelläkään.
Että kärsittävä on eikä mikään oikein auta.
Yhtä helppoa kuin ohjelma, joka pyytää ilman vaihtoehtoja
"PLEASE WAIT..."
Do I have really any other choise but to wait?

Jasc sai kirot päälleen. Piru periköön Paint Shop Pro -sarjan.
Räkäisellä aivotoiminnalla pienetkin yksityiskohdat raivostuttaa.
Kirjasinmerkkien vääristyminen pienempiä fonttikokoja käyttäen
sai tänään sen aikaan. On se niin väärin.

Vain harvat asiat tuntuvat nyt toimivan.
Onneksi on olemassa konsolipelaamisen riemu.
*Siirtyy aivastellen pelaamaan GrandiaII:ta*

Heitin eilen itseäni ruuvimeisselillä. Enkä tarkoita tuota alkoholipitoista versiota. Sattui, ja nyt kulmassani on pikkuinen ruhje.
Sain sentään jotain irtikin päivästä, paskan kelin lisäksi. Uusi, velaksiostettu näytönohjain humisee onnellisena rautakehikossani, ja voin hyvin. Pelit voivat hyvin. Kaikki voisi vaan paremmin, jos...

Lävistelykin on hauska tapa kuluttaa pirunmoisen kylmää, tuulista ja loskaista päivää. Joka siis oli eilen. Kädestä en pitänyt, mutta silmälaseista kyllä. Kivan näkönen metallimöykky sinne Ishi-neidin kielelle tuli. Itse en tahdo moisia kun tuntuu ylimääräiseltä välillä oma kielikin. Kun muut vaan hommaa metallia ja maalauksia kroppaansa, niin mitäs jos kerrankin aloittais uuden muotisuuntauksen ja alkais poistamaan kaikkea kropastaan?
"Uusin muoti nuorison keskuudessa: kielenpoistatus! Helpottaa mm. ihmissuhdeongelmiin! Samaan hintaan samalla kertaa lasertoteutettu korvaluiden pirstominen; pahimmat kuulo-ongelmat tipotiessään ja halvalla!"

Micro-Star International (tuttavallisemmin MSI) saa kovat kirot ja huudot yhä ja aina päällensä. Tuskanhikeä ja kipeitä niveliä aiheuttaa aina myös CPU-coolereista jättimäisimpiin lukeutuva Spire Fourier. En tahtoisi enää eilisen kipupiikin jälkeen koittaakaan, mutta pakko se on jaksa taas ensi viikolla. Elämä on. Eläimiä on. Eläimet on kivoja. Niin kauan kuin ne pidetään häkeissä ja hyvällä liharuoalla. Kasvisruoasta eivät tykkää. En minäkään. Lääkkeistä tykkään. Otathan sinäkin?

Tulisipa pian kesä -.-'

Heräsin. Totesin; historia toistaa itseään, ja olen lopen kyllästynyt siihen.
Aika siis korjata historiankulkua.

Niin monia vuosia olen sitä taas odottanut. Ehkä se tulee taas.
Se historiassani vain kerran kukoistanut makeansuloinen tunne.
Kaikki viittaa siihen.

Mutta onko se oikein?
Olisiko oikein ajatella ennemmin omaa parasta kuin toisten hyvinvointia?
.. frankly, I don't give a damn. Not at the moment, no.

Sitä vaan tahtois morffaantua mechaksi ja lentää pois tuhoten
kaiken turhan tieltä, jättäen vain ne harvat ja piiruntarkkaan valitut jäljelle.

Ja syödä salmiakkia yön pimennossa katsellen tuikkivia tähtiä.
Kiroten pientä alkavaa pömppömahaa ylensyönnistä.
Ihanaa.

// Korn - Make me bad
//> I want something to do.
//> Need to feel the sickness in you.

Yli 6 kuukautta yhtäjaksoista aikaa, kun en ole ainoatakaan viikonloppua ollut omissa pöhinöissäni kotona.
Yli 6 kuukautta, kun olo alkoi helpottaa eikä enää painanut niin suuremmin kuin ehkä se jatkuva arki.
Yli 6 kuukautta, kun huomasin että tänä vuonna täyttyy elämäni 22.vuosi.

Menkää nukkumaan jo ettei teille tule samanlaisia silmäpusseja kun allekirjoittaneella.
Vauhtia.