IRC-Galleria

Voi luoja että ihmiset on ihania. Olin äsken Mindan kanssa lenkillä ja sitten kun se hepulissa juoksenteli ympäriinsä, sen panta katkesi. Ja se juoksi ihan hillitöntä vauhtia E-talolle päin, eli sinne missä menee eniten autoja tässä pihapiirissä. Kyykistyin sitten maahan kutsumaan Mindaa takaisin ja onneksi se tuli. Ei vaan ollut paljon mitään mistä pitää kiinni, ja koska rutistin varmaan aika kipeästi sen nahkaa, se yritti purra mua vähän väliä. Mun takana oli kävellyt ulkomaalaiskolmikko, joka seurasi tuota tilannetta koko ajan, ja sitten yksi tyttö siitä tuli kysymään että "do you need help" ja sitten se auttoi mua kantamaan hajonneen pannan ja taluttimen, mulla oli siis Minda sylissä, ja piti kiinni koirasta kun avasin oven sitten tänne ylös päästyämme. Kiittelin sitä varmaan tauotta koko sen matkan kun käveltiin tuolta meidän kämpälle. Mutta hitto että säikähdin kun Minda pääsi irti. Jotenkin vaan kykenin rauhoittamaan itseni ja olemaan menemättä paniikkiin sitten kun kutsuin sitä. Pitää nyt varmaan tämä viikko käyttää niitä autovaljaita tuon kanssa, ja se on aika epäkäytännöllistä. Kun talutin menee koko ajan ihan vintturaan. Muttah mä ostan sitten uuden pannan perjantaina, jos joku kustantaa sen mulle. Jotain vähän vahvempaa tekoa. Tai no, ei sen tarvi paljon vahvempi olla, koska tuo mikä katkesi oli Simpan vanha ja halkeillut panta.

Sen mua auttaneen tytön kanssa oli muuten jotenkin kauhean luontevaa puhua. Englantia. Nyt kaduttaa, etten kutsunut koko kolmikkoa vaikka teelle tai jotain. Ne kyllä oli sen näköisiä, että ne oli menossa johonkin, mutta silti. Taisi olla kaksi valkoista tyttöä ja yksi musta mies. Ne puhui jotain ärräisää kieltä. Siis paljon ärriä. :D

Nyt mä soitan Villelle että saan itseni rauhoittumaan. Paniikki iski nimittäin heti kun olin hyvästellyt auttajani.