IRC-Galleria

Hankaluuksia päättää, onko Musen laulajan (, jonka nimeä en koskaan muista) vai Cedric Bixler-Zavalan (The Mars Voltan laulajan) yliäänihuokailu ihanampaa. If you fail to recognize mitä lienee yliäänihuokailu, niin ei kai siinä mitään. En osaa selittää, mutta ehkäpä joku oivaltaa. ( Tuo yksi kohta on englanniksi, koska en osannut sanoa sitä suomeksi niin että se olisi kuulostanut siltä miltä sen piti kuulostaa. So be it. )




he knows that the taste is such...such to die for


freeze without an answer, free from all the shame

let me die

'cause I'll never...never sleep alone.


Seuraavilla klipeillä ei ole sitten oikeastaan mitään tekemistä merkinnän aiemman aiheen kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=S1QFpz9hgac&NR=1
Saattaa toki olla, että tällä herralla hiukan viiraa päässä, mutta ehkäpä juuri siksi se on niin täydellinen. :D

http://www.youtube.com/watch?v=k0SxKKQJ0jM&feature=related
Just fucking adorable. Ensin se on pelkkä huone. Tila. Mikälie. Sitten The Mars Volta saapuu paikalle ja koko paikka on yhtä eargasmia ja nautintoa ja musiikkia. Jos nyt katselee esim. rumpalin ilmeitä. Se näyttää luultavasti aika samalta kuin harrastaessaan seksiä. Ja kaikki muutkin bändin jäsenet kuvastaa ilmeillään puhdasta nautintoa. Yleisössä ei näy ainuttakaan, joka ei nauttisi suunnilleen yhtä paljon kuin soittajat.
Mä voisin varmaan tappaa siitä hyvästä, että näkisin nuo livenä. Mutta onneksi mä tiedän ettei mun tarvitse tappaa.

Vaikka ne jättikin Viscera Eyesin lähes parhaan kohdan soittamatta.




-




Yksi asia mua ihmetyttää suuresti. Se, että ihmiset, jotka tuntee mut, on ihmeissään ja suunnilleen loukkaantuneita jos käyttäydyn jotenkin muuten kuin mitä yleensä heidän seurassaan tai jos minusta ilmenee jotain mitä en ole ennen ollut tai jos ilmaisen mielipiteen joka on ennen ollut toinen. Etenkin ärsyttää se, että tuntuu olevan jotenkin ei-hyväksyttävää sanoa pitävänsä monenlaisesta musiikista ja kuultuaan esim. tietyn bändin musiikkia sanoa että ei pidä siitä lainkaan. Eli siis mielipiteiden muuttamisessa tuntuu olevan kaikkien mielestä jotain vikaa. Muuttumisessa yleensäkin. Maybe that's why I have so few true friends. People can't stand my always changing moods, ideas, styles, interests. Esimerkkinä Ville, joka inhosi mua pari päivää sen jälkeen kun värjäsin hiukseni blondeista violeteiksi. Se ei kokenut mua lainkaan viehättäväksi ja suuttui suunnilleen joka asiasta ja oli sitten ihmeissään jos kysyin että mikä on vialla. Hiusväri se sitten paljastui olemaan se vika. Is there sense in that?


Suussani maistuu pillulta. Kirjaimellisesti. Mutta se nyt voi johtua siitäkin, että ikävöin Villeä etäisesti. Tai oikeastaan sitä, millainen se on kun ei olla nähty vähään aikaan. Kun se taas näkee mut. Arkena tunnun olevan aika näkymätön, vaikka vaihtaisin vaatteita sen nenän edessä. Enkä pidä siitä, että olen näkymätön. "You really think you own the room", well, exactly. Can't help it.