Tänään olen enimmäkseen pudistellut henkisesti päätäni ja sanonut mielessäni: "Huoh, miehet!"
Siis oikeasti. Ei tarvi muuta tehdä kuin pukeutua minihameeseen. Ja ne alkaa käyttäytyä kuin idiootit. Yksikin jäi pakettiautonsa kanssa ihan naurettavan pitkäksi aikaa odottamaan, että ylitin tietä. Vaikka se olisi ehtinyt mennä siitä ainakin kolme kertaa siinä ajassa, missä kävelin sen tien yli. Nuoret miespuoliset asiakkaat ei meinanneet saada sanaa suustaan ja vääntelivät käsiään vaikean näköisinä mun seurassa, mutta kun Arja meni sinne, niin yhtäkkiä ei ollutkaan mitään kommunikointiongelmia. Yksi avasi mulle oven Ärrällä, mikä oli ihan kivaakin kyllä siis. Vaikka kuinka moni jäi tuijottamaan ihan typerästi. Varsinkin eräs hopparipoika, joka oli pukeutunut punaisiin. Se tuijotti ihan avoimesti koko sen ajan kuin se käveli kadulla mua vastaan. Tuijotin takaisin, vaikkei se sitä mun aurinkolasien takia varmaan nähnytkään.
Ja sitten aina välillä myös: "Huoh, naiset!"
Keski-ikäiset ja siitä ylöspäin menevät naiset tuijottaa siis niin myrkyllisesti että ei mitään rajaa. Hei haloo, se on pelkkä vaatekappale! Mitenhän se vaikeuttaa niiden elämää, että mä pukeudun niin? En käsitä. Muutamat vanhat pariskunnat pudistelivat päätään ja yrittivät tuijottaa mua niin etten vaan huomaisi mitään.
Joskus on yllättävän ihanaa vain valita kaapista ne rönttöisimmät vaatteet ja kulkea kaupungilla pää painuksissa ja ärtyneen näköisenä. Mutta aina silloin tällöin on myös suunnattoman ihanaa pukeutua vartalonmyötäisiin paitoihin ja liehuhameisiin ja jättää sääret näkyviin. Ja kulkea pää pystyssä, hymyillen. Mitä kaikkea sitä silloin näkeekään. (Ja kuulee.)
Tein jotain hassua ruokaa. Se on tuolla nyt vetäytymässä, otin sen just uunista. Saa nähdä onko se edes hyvää. Makaronilaatikkoa kai vähän niinkun, paitsi ettei hetikään. Joo, pitää varmaan mennä syömään kun rupean käyttämään pohjalaisten kieltä.