Moi mulla on kuumetta.
Mun pitäis pian kai lähteä Aarren kyydissä Seinäjoelle, mutta miestä ei näy. Ne varmaan äitin kanssa omistautuu toisilleen tuolla yläkerrassa. Tommi sai jo otettua itseään niskasta kiinni ja lähdettyä kotiinsa. Vaati kyllä pientä patistamista taas. :D Aina sama juttu. Se jotenkin jää muhun kiinni aina.
Eilen itkin ilosta. Se oli mukavaa. Myöskin siksi, että itkeminen on ollut todella vaikeaa viime aikoina for some reason.
Aijoo, saan pyöränkin nyt ääsjoelle. Kivaaa. Ei tartte hajottaa jalkojansa aina kun johonkin haluaa lähteä.