IRC-Galleria

Tänään annoin huuto.netissä ensimmäisen negatiivisen palautteeni. :O Nomut ei oikeen "ostaja" jättäny vaihtoehtoja. Helmikuun 15. päivä sulkeutu kohde, ja mä yritin laittaa sähköpostilla maksutietoja sille. Noh, mun sähköpostini ilmoitti että sitä osoitetta ei ole edes olemassa. Sitte yritin laittaa tekstarin sille, kun siellä oli puhelinnumero. Parin tunnin päästä joku viiskymppinen mies soittaa, että hän ei ole kyllä mitään lukiokirjoja ostanut eikä tunne ketään joka olis. Nooh sitten noin kaks viikkoa siitä tämä arvon rouva lähettää sähköpostilla kamalat anteeksipyytelyt ja kyselee että suostunko vielä myymään. Olin iloinen, ja vastasin että tottakai ja laitoin ne maksutiedot, tällä kertaa tosin viesti lähti menemään. Tästä on tosiaan kolme viikkoa, ja vieläkään ei ole tullut maksua, eikä mitään yhteydenottoa siltä tyypiltä. Voisin tietysti jatkaa vielä kärttämistä, mutta se on ostajan velvollisuus kyllä hoitaa se maksu niin kuin on sovittu ja minä en jaksa tuollasta. Joten negatiivinen. Tosin kirjotin siihen, että myyn kyllä jos se aikoo ostaa, mutta haluan rahani, joista on sovittu.

Tänään myös tapasin NU07TI:n mieshenkilöitä. Tai ehkä paremminkin näin, enkä tavannut. En uskaltanut mennä juttelemaan niille, koska olen ujo ääliö, mutta totesin että vittu mä olen kaivannut niitä. Tuli ihan sellanen olo, että mun pitäis olla siellä niiden kans tekemässä sitä mitä ne nyt sitten tekikään, ja että mun pitäis olla osa sitä porukkaa. Tekis mieli tietää, mitä ne oikein ajattelee musta. Tai edes että pitääkö ne mua tollona vai ookoona. Vai jotain muuta. Musta oli ihanaa nähdä ne, vaikka masennuinkin sen jälkeen aika reippaasti. Kadutti niin paljon se, etten koskaan päässyt erityisen luonteviin väleihin kenenkään niiden kanssa. Ja sitten tietysti ärsytti oma saamattomuus, etten mennyt juttelemaan tai jotain. Edes sanomaan hei. Näin ne eilen ruokalassakin, mutta tajusin sen niin myöhään, että tilaisuus tervehtimiseen meni ohi. Vaikka hitto soikoon kävelin niiden ohi. O_o Pitää olla sokea. No, ehkä meidän tiet vielä joskus kohtaa ja mä saan suuni auki. Toivottavasti. Koska tykkään niistä jätkistä. Runsaasti. Kaipaan niitten typeriä juttujakin. Jopa sitä, kun niitä vitutti kun sain parempia numeroita joskus kokeista kuin ne. :D:D

Skolessa näyttö ohi. Tehtiin joku asiakastyö näyttönä, jotain kuoropaitoja. Aika perus. Siinä ei ollu muuta erikoista kuin babykaulus, jonka tietysti kusin aika reippaasti. Tai se on niin ruman muotoinen ja toinen reuna lähtee väärästä kohtaa. Mutta se johtuu oikeastaan kankaasta, koska se kutistu ihan törkeesti silittäessä. Ja kaulusta luonnollisesti silitettiin paljon enemmän kuin pääntietä, johon se kiinnitettiin. Mutta numerossa näkyy ihan varmasti, oli syy sitten kankaassa tai minussa. Eli kakkosen saan. Kolmosesta ei oo toivoakaan mun nähdäkseni, ja ykköstä Reetta ei antais mulle mistään muusta ku tuotesuunnittelusta.

Tommi on kipeenä. Nyt se kyllä tiskaa tuolla. O_o Oon oikeastaan kieltäny sitä tekemästä mitään "raskasta" tai raskasta, koska se on ollut tosiaan kuumeessa ja flunssassa, mutta näköjään se ei kestänyt enää löhöilyä. :D Huomenna Vaasaan Helin ja Tompan kanssa, kun Tompalla on se joku kuulemistilaisuus armeijaan liittyen. Sitä mä en ihan tiedä, että mitä mä siellä teen, varmaan pidän Helille seuraa kun se shoppailee ja kuuntelen niiden kahden kinastelua jostain tapettien väristä tai jostain vastaavasta. Itse on vähän turha harkita shoppailua, koska tilin saldo on jotain päälle euron luokkaa. Nice. Iskä lainas satasen viime viikolla, mutta sekin meni pakollisiin menoihin. No, hyvä on, yksi 15€ upposi Onnelaan perjantaina, mutta se oli aika vähän ottaen huomioon miten hauskaa oli. :D Ekaa kertaa baarissa ilman Tommia, ja ekaa kertaa täysin selvinpäin. Ja oli paljon hauskempaa kuin kännissä. :D Tanssin varmaan vaikka kuinka monta tuntia yhteensä. Tanssin aina siihen asti, että jalat ei kestäneet enää, ja sitten menin hetkeksi Sennin kanssa istuksimaan ja juomaan jotain. Ostin vaan yhden juoman itse, siihen meni joku neljä euroa. Oli kyllä hyvää. En tiedä yhtään mitä siinä oli. Alkoholiton joka tapauksessa. Senni osti sitten toisen myöhemmällä, kun se halusi tarjota. Laskeskelin, että yhteensä seitsemän miestä lähestyi mua iskemisaikeissa illan aikana. xD Viisi tanssilattialla ja kaksi rokkibaarissa. Se yks oli kyllä aika pakkomielteinen. Haahuili koko ajan siinä jossain vieressä ja käpälöi aina kun katsoin muualle. Kesti hetken aikaa edes tajuta, että kuka hitto mua käpälöi, siksi en reagoinutkaan aluksi. Sitten mä vaan aktiivisesti ignorasin sen, ja se luovutti. Yhden niistä iskijöistä taisin nähdä eilen koulussa. Huvitti lievästi. Jutustelin myös aika yllättävän tahon kanssa Sennin kautta. Jessen. Sanon tämän silläkin uhalla, että kuka tahansa voi lukea, mutta mietin illan aikana aika monta kertaa että mitähän mun yläasteikäinen minäni sanoisi jos näkisi. :D:D Ei siinä mitään siis, mutta mä olin aika toivoton yläasteella. Aika pakkomielteinen. Jotenkin se oli niin friikkiä, ihan kuin kaikki silloin syntyneet mielikuvat olisi romuttuneet hetkessä. Tai no, niinhän siinä kävi. Johtuu tosin kyllä siitäkin, että olen nykyään LIEVÄSTI sanottuna itsevarmempi kuin kasilla olin. Ja sen kyllä huomaa.

Tässä välissä kävin tiskaamassa muutaman astian, kun Tomppa sai yskänkohtauksen.

Ja siinä meni sitten kirjoitusinspiraatio samalla. Höh. No, onpa tässäkin tarpeeksi lukemista, jos tätä joku lukee. Moi.