IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=UL0mw59G-iM&feature=related


Tsih. Cedric on vähän sen oloinen että se on jossain aineissa.

"Too often, Sari, the only difference between HAVE and HAVE NOT depends on whether or not the initial request was followed by a thank you, yee-haa, and action, rather than a question mark, timidity, and TV.

Don't ask. Give thanks. Bust a move.

Yo -
The Universe


Fortunately, Sari, we don't have to worry about the yee-haa thing with you."




Mike Dooley sai ilmiselvästi loistavan idean perustaessaan tuon sivuston. Aivan ihania nuo viestit. :D


Why should you shake your head and look at them disapprovingly, when you can smile and laugh and have fun with them all?

Katselin juuri Cedricin haastattelun ja tajusin, että olen nähnyt unta, jossa minä istun siinä samassa tuolissa, mulla on juuri samanlaiset hiukset kuin sillä ja selitän miljoonaa youknowta toistaen kuolemasta. Sen tuolin mä tajusin ensimmäisenä. Fucking weird.

Nyt ainakin tiedän, miten addiktoivaa jonkun puheen katseleminen ja kuunteleminen voi olla. I would soooooo want to meet him.

Ai niin, unohtui eilen mainita vielä se, että nuo Cedricin matalaääniset lisäykset Viscera Eyesissä on ehkä aika loistavia ehkä.


Ps. luin eilen ainakin 12 tuntia fanfictionia.

Hankaluuksia päättää, onko Musen laulajan (, jonka nimeä en koskaan muista) vai Cedric Bixler-Zavalan (The Mars Voltan laulajan) yliäänihuokailu ihanampaa. If you fail to recognize mitä lienee yliäänihuokailu, niin ei kai siinä mitään. En osaa selittää, mutta ehkäpä joku oivaltaa. ( Tuo yksi kohta on englanniksi, koska en osannut sanoa sitä suomeksi niin että se olisi kuulostanut siltä miltä sen piti kuulostaa. So be it. )




he knows that the taste is such...such to die for


freeze without an answer, free from all the shame

let me die

'cause I'll never...never sleep alone.


Seuraavilla klipeillä ei ole sitten oikeastaan mitään tekemistä merkinnän aiemman aiheen kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=S1QFpz9hgac&NR=1
Saattaa toki olla, että tällä herralla hiukan viiraa päässä, mutta ehkäpä juuri siksi se on niin täydellinen. :D

http://www.youtube.com/watch?v=k0SxKKQJ0jM&feature=related
Just fucking adorable. Ensin se on pelkkä huone. Tila. Mikälie. Sitten The Mars Volta saapuu paikalle ja koko paikka on yhtä eargasmia ja nautintoa ja musiikkia. Jos nyt katselee esim. rumpalin ilmeitä. Se näyttää luultavasti aika samalta kuin harrastaessaan seksiä. Ja kaikki muutkin bändin jäsenet kuvastaa ilmeillään puhdasta nautintoa. Yleisössä ei näy ainuttakaan, joka ei nauttisi suunnilleen yhtä paljon kuin soittajat.
Mä voisin varmaan tappaa siitä hyvästä, että näkisin nuo livenä. Mutta onneksi mä tiedän ettei mun tarvitse tappaa.

Vaikka ne jättikin Viscera Eyesin lähes parhaan kohdan soittamatta.




-




Yksi asia mua ihmetyttää suuresti. Se, että ihmiset, jotka tuntee mut, on ihmeissään ja suunnilleen loukkaantuneita jos käyttäydyn jotenkin muuten kuin mitä yleensä heidän seurassaan tai jos minusta ilmenee jotain mitä en ole ennen ollut tai jos ilmaisen mielipiteen joka on ennen ollut toinen. Etenkin ärsyttää se, että tuntuu olevan jotenkin ei-hyväksyttävää sanoa pitävänsä monenlaisesta musiikista ja kuultuaan esim. tietyn bändin musiikkia sanoa että ei pidä siitä lainkaan. Eli siis mielipiteiden muuttamisessa tuntuu olevan kaikkien mielestä jotain vikaa. Muuttumisessa yleensäkin. Maybe that's why I have so few true friends. People can't stand my always changing moods, ideas, styles, interests. Esimerkkinä Ville, joka inhosi mua pari päivää sen jälkeen kun värjäsin hiukseni blondeista violeteiksi. Se ei kokenut mua lainkaan viehättäväksi ja suuttui suunnilleen joka asiasta ja oli sitten ihmeissään jos kysyin että mikä on vialla. Hiusväri se sitten paljastui olemaan se vika. Is there sense in that?


Suussani maistuu pillulta. Kirjaimellisesti. Mutta se nyt voi johtua siitäkin, että ikävöin Villeä etäisesti. Tai oikeastaan sitä, millainen se on kun ei olla nähty vähään aikaan. Kun se taas näkee mut. Arkena tunnun olevan aika näkymätön, vaikka vaihtaisin vaatteita sen nenän edessä. Enkä pidä siitä, että olen näkymätön. "You really think you own the room", well, exactly. Can't help it.

Twilightin katsottuani olen kuunnellut tätä biisiä ihan eri tavalla kuin ennen. Ja nyt mä pidän siitä, kun ennen se oli lähinnä ärsyttävä. Twilight taas oli positiivinen yllätys. Odotin jotain todella ärsyttävää teineilyä, mutta mä pidin siitä jopa aika paljon. Fyysiset vaikutukset oli rehellisesti sanottuna pahemmat kuin minkään elokuvan kohdalla aikoihin. V for Vendetta ensimmäisellä katselukerralla lienee ainut joka sen ylittäisi. Ja me sentään katsottiin edellämainittu elokuva huimassa Alavuden elokuvateatterissa. Jossa oli yhteensä kuusi katsojaa. Mutta olipa ainakin hiljaista.


Me allekirjoitettiin (ts. Ville ja erittäin mukava vuokraisäntä allekirjoittivat) vuokrasopimukset eilen illalla Hesessä. Asunto on iiiiiihana. 36 neliötä, mikä on ruhtinaallisesti tähän nykyiseen verrattuna ja sitä paitsi ihan tarpeeksi meille, sauna, parveke, alkovi, keittiönurkkaus jota kutsuvat keittokomeroksi. Se oli ihanan valoisa paikka. Parveke oli kivan näköinen. Ja se alkovi oli kans kiva, siihen sai verhot eteen. En kyllä ite huomannut, mutta Ville sano että siinä oli kisko. Tai tanko. En muista kumpi. Vuokraisäntä on tosiaan ehkä mukavin mahdollinen. Tehtiin eilen jopa muutoksia meidän aloitteesta siihen vuokrasopimukseen ja tehdään luultavasti vielä myöhemmin, kun kokeillaan tuota nyt ensin. Me muutetaan aikaisintaan 26. päivä ja tästä kämpästä poistutaan lopullisesti 30. päivä. Siis tätä kuuta nuo kaikki.

Mun tekisi usein mieli ottaa koulussa kuvia luokasta ja luokkalaisista ja siitä, mitä me tehdään. Mutta mulla on niin surkea ikivanha ruma huono kamera, että mä en totta puhuen kehtaa viedä sitä kouluun. Vaikka kyllä mä nyt tiedän, että ei armaat luokkatoverit ehkäpä kenties pidä mua mitättömyytenä sen kameran takia, mutta ylpeys on ylpeys. Musta vaan olisi kiva jotenkin tuoda julki esim. vaikkapa tällä sivulla edes vähän siitä, millaista mun kouluelämäni on. Koska se on hauskaa sen porukan kanssa.

Neuvottelin meille Minnan 120cm sängyn tänään. Ehheheehee.



Mutta nyt mä menen lukemaan bilsaa, että tulee käytyä viimeisellä bilsantunnilla. En nimittäin ollut edellisellä. Ja koe on ens tiistaina. Maanantaina ruottinkoe. Pelottavaa.
Bye!

Huomenna pitää herätä viideltä. YeAH. Junalla Vaasaan taitajakisoihin.
Tänään pörröpääsöpöilyä ja tyhmiä hihityksiä. Siis jo koulussa. Saa nähdä, mitä sitten kun Ville tulee. Hihih. Och illalla bilsantunnille. Siellä on hauskaa. Ai niin ja mun pitäisi muuten lukea mitoosista ja meioosista kirjasta, joo, olen melkein taas senkin tehnyt.

Huomenna illalla Alavudelle ja täytyy sanoa ettei kyllä kiinnosta paskan vertaa. Love you <3



Mun protoshortsit on valmiit ja napinläpikone raiskas ne. Mut onneks oli proto. Kyllä mä niitäkin varmaan käytän kummiski.
Koulussa oli hyvää ruokaa. Niitä parhaita kasvispihvejä, jotka on vihreitä ja kolmion muotoisia ja sitte kermaperunoita. Ja jälkiruuaks vohveleita ja hilloa ja kermavaahtoa ja mintunlehti. Söin tosin liian vähän, koska mulla on nyt huutava nälkä. Syömään siis. Ja lukemaan sitä bilsaa.

http://www.law-of-attraction-info.com/

Check it out.

Vähän naurettiin eilen Villen kans, ku yhen hevarityttösen bokseri paskoi keskelle tuota ajotietä joka menee A- ja I-talojen välistä. Sitte joku ulkomaalainen mies käveli niitten ohi ja se tuijotti sitä paskovaa bokseria vaikka kuinka pitkään.

Vapaata today, tomorrow, toyota ja sunnuntai. Siis lauantai. Oli vaan pakko imitoida automainosta for some reason. Tänään pitäis kait tehdä minishortsieni poikkileikkauskuvia ja työjärjestystä, muttah saapa nähdä. Suunnitelmissa myös siivota hieman. Illalla lukioon bilsantunnille. Se tyttö, joka on sekä mun bilsan- että ruotsinryhmässä on ihan vitun söpö. Näyttää ihan pojalta, surprisingly. Mä tunnun vetävän puoleeni poikamaisia tyttöjä jotka on ihan sairaan söpöjä.

Olen nähnyt viime aikoina aika kiehtovia unia liittyen kahden vuoden takaiseen pitkäaikaiseen ihastukseen (en kyllä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä ihan yli). Ja elämässä on tapahtunut aika kiehtovia juttuja. Mm. tiistaina niitä tapahtui harvinaisen paljon. Tiistaina oli myös Tämä toimii -tapahtuma. Ala-asteikäisten lelukilpailu, yeah. Mä kuvasin siellä ja sain mä yhden ryhmän ohjattavakseni sitten kun ne meni teknoradalle. Titekolmoset oli siellä. And that was very confusing. Kakkosetkin näin vilaukselta, eli siis ex-luokkani, mutta ne ei tainneet huomata mua. Enkä mä nähnyt kuin Ollin, Jarnon, Markon ja sen yhden jonka nimi on totaalisesti unohtunut. Kolmoset oli ihan omituisia. Luultavasti siksi, että olen Villen tyttöystävä. Tuntui että ne kaikki oli kauhean kohteliaita ja varovaisia puhuessaan mulle. Reetta kehui mun kampausta ja oli ihan onnessaan kun se näki mut siellä.

Eilen sitten kuosittelin kaavani valmiiksi ja tein mä jo vähän niinkun leikkuusuunnitelmankin. Tehdään siis ensin proto jostain koulun kankaasta, in my case valkoisesta gabardiinista, ja sitten vasta omasta kankaasta se lopullinen. Mä tosin uskon aika vakaasti, että saan protostakin ihan käyttökelpoisen.


Mutta nyt mä taidan uppoutua musiikin ihanaan maailmaan. Ville vei aamulla mun rikki purrut kuulokkeet kouluun ja se vissiinkin korjaa ne. Osaisin mä kyllä itsekin, mutta en satu omistamaan juotosvälineitä. Ja se osaa sen kuitenkin paremmin, kun se on tehnyt sitä kaksi vuotta pitempään kuin minä. Isompimuistinen mp3-soitin etsinnässä. En kestä enää yhdellä gigalla.


Vähän muuten kirjotin äsken nopeaa.

Mä en tiennytkään että Suomessakin on oikeen keskusteltu tästä asiasta. The thing is, että jos oikeasti näin moni ihminen muuttaa asenteensa, elämänsä, itsensä, niin minkähänlainen vaikutus sillä on koko maailmaan?

Joku tuolla samaisella sivustolla sanoi, että hän halveksii kovasti "amerikasta tullutta periaatetta, että ihmisen pitäisi saada kaikki mitä haluaa". Kaikki, mitä ihminen pohjimmiltaan haluaa, on olla onnellinen. Onko se paha asia? Ei minusta. Ja toinen juttu tuon saman henkilön sanomana oli jotain että hänen mielestään on törkeää, miten "tämän periaatteen mukaan täytyy pysyä kaukana ihmisistä joilla menee huonosti ettei se huono fiilis vaan tartu itseen". Ei se nyt ihan niin mene. Eikä kukaan ole vastuussa kenestäkään muusta, jokainen on itse vastuussa itsestään ja omista ongelmistaan. Okei, niistä voi jutella, ja sitä jolla menee huonosti voi auttaa kertomalla mitä asialle kannattaa tehdä. Mutta itsesäälissä kieriskely ja kaiken paskan vatvominen, asenne "voi vittu että menee huonosti" on täysin hyödytöntä, etenkin jos on jatkuvasti sitä mieltä ettei mikään voi muuttua paremmaksi. Ei se voikaan, jos uskoo niin. Jos ei edes halua, että se muuttuu.

Olen miettinyt viime aikoina, että kun mä uskon tähän, niin kai mä periaatteessa uskon samaan jumalaan kuin kristityt. Erona lähinnä se, että en oleta siihen liittyvän mitään varsinaista henkilöä, vaan että se on henki joka on kaikkialla ja jota jokainen voi positiivisten tunteidensa kautta käyttää hyväksi. Rukoilemistahan on se, kun minä istun illalla kynttilöideni edessä ja kiitän kaikesta mitä mulla on. Tarkemmin ajatellen mä en tiedä onko tämän ja sen toisen uskon välillä mitään ristiriitaa. Kyse on kiitollisuudesta. Onnellisuudesta. Siitä, että tehdään muille se mitä halutaan muiden tekevän itselle. Ja tietenkin siitä, että uskotaan unelmiin, luotetaan siihen että kaikki menee hyvin. Tiedetään, että tässä voi käydä ainoastaan hyvin.

Hassua, miten tämä asia on sopusoinnussa sekä tieteen että useimpien uskontojen pääpiirteiden kanssa. Sitähän mä olen aina ajatellut: että kaikki uskoo kuitenkin samaan asiaan.



(Lainaukset mtv3.fi:stä.)


"Vetovoiman laki toimii joka tapauksessa, uskoi siihen tai ei. Sitä on pystytty tutkimaan kvanttifysiikan avulla. Se tarkoittaa, että kaikki asiat, kuten ihmiset, esineet, tapahtumat, ovat energiaa – ja niin on ajatuskin. Ajattelemalla oikein virittäydyt oikealle taajuudelle ja vedät magneetin lailla haluamaasi asiaa puoleesi."

"Ne, jotka ovat sitä kokeilleet, tietävät sen toimivan. Itse asiassa sillä, miten vetovoiman laki toimii, ei ole merkitystä. "