IRC-Galleria

No niin. Koska syntymäpäiväkutsuuni vastanneiden määrä oli niin suunnattoman huima (2 ihmistä, joista vain toinen oli varma tulostaan), niin antaa sitten olla, en järjestä mitään juhlia. Eli joo, kutsu peruttu, jipii. Olkaa iloisia ja hyppikää tasajalkaa niin mä voin vaikka viettää synttäreitäni yksikseni tietokoneen ääressä ensimmäistä itse ostettua sidukkaa litkien. Tai jotain.


Liisalle teen toki ruokaa, jos tuut käväsemään. Ja kait muillekin. Ihan sama. Katotaan.

Tänään olen enimmäkseen pudistellut henkisesti päätäni ja sanonut mielessäni: "Huoh, miehet!"

Siis oikeasti. Ei tarvi muuta tehdä kuin pukeutua minihameeseen. Ja ne alkaa käyttäytyä kuin idiootit. Yksikin jäi pakettiautonsa kanssa ihan naurettavan pitkäksi aikaa odottamaan, että ylitin tietä. Vaikka se olisi ehtinyt mennä siitä ainakin kolme kertaa siinä ajassa, missä kävelin sen tien yli. Nuoret miespuoliset asiakkaat ei meinanneet saada sanaa suustaan ja vääntelivät käsiään vaikean näköisinä mun seurassa, mutta kun Arja meni sinne, niin yhtäkkiä ei ollutkaan mitään kommunikointiongelmia. Yksi avasi mulle oven Ärrällä, mikä oli ihan kivaakin kyllä siis. Vaikka kuinka moni jäi tuijottamaan ihan typerästi. Varsinkin eräs hopparipoika, joka oli pukeutunut punaisiin. Se tuijotti ihan avoimesti koko sen ajan kuin se käveli kadulla mua vastaan. Tuijotin takaisin, vaikkei se sitä mun aurinkolasien takia varmaan nähnytkään.


Ja sitten aina välillä myös: "Huoh, naiset!"

Keski-ikäiset ja siitä ylöspäin menevät naiset tuijottaa siis niin myrkyllisesti että ei mitään rajaa. Hei haloo, se on pelkkä vaatekappale! Mitenhän se vaikeuttaa niiden elämää, että mä pukeudun niin? En käsitä. Muutamat vanhat pariskunnat pudistelivat päätään ja yrittivät tuijottaa mua niin etten vaan huomaisi mitään.


Joskus on yllättävän ihanaa vain valita kaapista ne rönttöisimmät vaatteet ja kulkea kaupungilla pää painuksissa ja ärtyneen näköisenä. Mutta aina silloin tällöin on myös suunnattoman ihanaa pukeutua vartalonmyötäisiin paitoihin ja liehuhameisiin ja jättää sääret näkyviin. Ja kulkea pää pystyssä, hymyillen. Mitä kaikkea sitä silloin näkeekään. (Ja kuulee.)



Tein jotain hassua ruokaa. Se on tuolla nyt vetäytymässä, otin sen just uunista. Saa nähdä onko se edes hyvää. Makaronilaatikkoa kai vähän niinkun, paitsi ettei hetikään. Joo, pitää varmaan mennä syömään kun rupean käyttämään pohjalaisten kieltä.

Draco threw himself on the bed with a smirk.

“The Dark Lord would be so jealous if he knew where I was right now,” Draco commented.

“I don’t think he wants to shag me,” Potter said, shooting him a quizzical look.

“I meant in your house, not your bed!” Draco yelled.

Laitoin ton edellisen merkinnän vain kavereille näkyväksi ja se vittu näkyy tuolla selauksessa, myös ei-kirjautuneille! ARGH. No, tänne tulee sitte varmaan jotain hämäriä hemmoja bilettämään.

Ellu kävi tänään Gildressissä! Tuskailin koko päivän yksien vitun verhojen kans! Seittemän tuntia, eikä ne oo vieläkään valmiit! Vähän vitutti! Sit menin kauppaan! The Mars Voltan levyä ei näkyny Anttilassa! Vähän vitutti! Vaikken mä sitä sieltä olis ees ostanu! Ei sitä saa vielä vittu Cdonistakaan! Kiva! Mitä paskaa oikeasti?! ARRRRRRR!


Ulkona näytti hetken aikaa ukkoselta, mutta nyt siellä on taas tuommosta hikistä. Mur.

JOS LUET TÄMÄN , SINUN ON TÄYTETTÄVÄ TÄMÄ KYSELY , TAI SAIRASTUT SYÖPÄÄN:

MITÄ KUULUU ? - Ihan semmosta kivaa joo. Pitäis jotaki vissiin syödä, mut ei innosta.
MONTA LEMMIKKIÄ OMISTAT ? - Two.
OLETKO KOSKAAN PUDONNUT PUUSTA ? - Voi kyllä. Siitä on tosin jo monta vuotta, enkä muista sitä tarkasti. Mutta tiedän että olen siinä onnistunut.
OLETKO KOMEA ? - Mieheksi pukeutuneena kyllä.
PIZZA VAI HAMPURILAINEN ? - Pizza. Mutta just nyt ei kumpikaan.
MUSTA VAI VALKOINEN? - Valkoinen.
ONKO SINULLA OMA TV ? - Ei ole eikä tule. En mielelläni jakaisi kämppääni Villen telkkarinkaan kanssa, mutta se asia tuskin on mun päätettävissäni.
JOS PITÄISI VALITA , MUUTTAISITKO ESPANJAAN VAI AUSTRAALIAAN? - Spain.
OLETKO IHASTUNUT ? - En mä oikeestaan. Syksyllä se varmaan taas alkaa kun meen kouluun, joka on täynnä söpöjä tyttöjä.
KÄYTÄTKÖ HUUMEITA TAI OLETKO KOKEILLUT NIITÄ ? - Nope.
POLTATKO ? - Vain passiivisesti.
MITÄ LUKEE VIIMEKSI SAAPUNEESSA TEKSTIVIESTISSÄ ? selma.
HALUATKO LAPSIA ? - Jooooo.
HOROSKOOPPISI ? - Rapu.
KUMPI JA KAMPI TAPPELI, KUMPI VOITTI ? - That's not a question.
VOISITKO SEURUSTELLA SINUA LYHYEMMÄN KANSSA? - Joo. Oon seurustellutkin. Lyhyet on söpöjä.
POLTATKO KYNTTILÖITÄ ? - Joskus juu.
OLETKO KOSKAAN OLLUT SAIRAALASSA YÖTÄ ? - Jep. Parikin kertaa.
MILLOIN VIIMEKSI KATSOIT TV:TÄ ? - Eilen illalla hetken aikaa kun Ville katto sitä paskaa leffaa missä on Jim Carrey. Sit se aina välillä vilkas mua, kun mulla oli niin inhoava ilme naamalla. Ja sit se kysy, että "mikset sä tykkää ollenkaan hupielokuvista" Vastasin että tykkään mä hauskoista elokuvista, mutta en mistään paskoista.
NYT SOI ? - Nothing at all. Siis ei mikään soi. Ei edes puhelin. Mut se ei soikaan ikinä.

Oh brilliant. Just fucking brilliant. Cdonissa kyllä näkyy se Support de Microphones, mutta sitä ei saa jostain syystä ostettua sieltä. Muissa levyissä on sellanen hieno punainen OSTA -painike siinä, mutta kyseisellä lätyllä on vain vihreä INFO -painike. Mur? MUR. No, saa sen Epe'siltäkin, tosin vähän kalliimmalla, mutta ei voi mitään.

Tänään olen ollut huolissani. Minda oksenteli ihan holtittomasti, minkä seurauksena se nyt sai sitten jäädä Eville sairaslomalle. Kun oli vähän kiire lähteä Satun junan takia. Nyt olen siis Seinäjoella, jos jäi epäselväksi. En ole vielä tehnyt muuta merkityksellistä kuin pukeutunut mieheksi ja laittanut kahvipannun likoamaan. Pitäisi tiskata ja siivota ja tehdä tästä kämpästä putipuhdas. Terapiaa. En voisi varmaan kuulostaa enää yhtään enempää naiselta, mutta siivoaminen on oikeastikin terapiaa. Eikä sitä voi tehdä kuin yksin niin että siitä tulee terapiaa.

Mä haluaisin olla taas yhtä riutuneen näköinen kuin kesällä 2007. Se oli kaunista. Tämä nyt ei mainittavasti.
Mä olen myös joskus miettinyt, että onko mun laihuuden ihannointini jo sairaalloista. En tiedä. Ei kukaan ole ainakaan vielä sanonut niin.
On the other hand; kuinka moni siitä tietää?

Olipas hauskaa lukea Fanfiction -yhteisön kommentteja. Oli niin kerta kaikkiaan tuttua tekstiä että huhhuh. Guess I am a real writer tai jotain.

Vaikken mä oo kyllä koskaan kirjoittanut ficcejä. Ehkä pitäisi, dunno. Mun tekisi kyllä melkein mieli kirjoittaa niitä Michael Cunninghamin kirjoista. Ongelma on ehkä siinä, että se kirjoittaa kaikkien niiden ihmisten tarinat niin valmiiksi, että niille on vaikea kuvitella mitään muuta. Kuten vaikka Zoe. Niin täydellinen hahmo siihen asti että se kuolee aidsiinsa. No on se senkin jälkeen täydellinen, mutta ei siihen voi enää koskea. Koska se on niin vitun täydellinen! Ja jotenkin musta tuntuisi ihan väärältä muuttaa niitä ihmisiä. Tai sitten en vaan ole ajatellut asiaa tarpeeksi.


Potterficit taas olis kuitenkin ihan liian kliseisiä. Ja pitäis sisällyttää siihen niin paljon alkuperäistä ja muuta muistettavaa että argh. Fantasiatarinat ei ole koskaan olleet mun juttuni.

Oon vissiin menny aika pitkälle tässä kaikkien kuvittelemassa heteroseksuaalisuudessa, kun nautin suuresti Kylie Minoguen joistain biiseistä. Honestly!

Mutta luenhan mä yhä näitä älyttömiä ficcejä. And would be ready to kiss the correct girl any minute.


Kertoo jotain olennaista mun luonteesta, että en pysty enää kuuntelemaan yhtä biisiä, koska Ville nauroi mulle kerran päätään pudistellen, kun sanoin että se on hyvä biisi. Ja se oli siis sen mielestä oikeasti silleen naurettavaa, että mä pidin siitä biisistä.

Mua hämmentää mun päiväkirjan regular yleisö. Se on muuttunut siitä edellisestä aktiivisemmasta kirjoituskaudesta. Silloin se vasta hämmensikin.


Käytiin ajelemassa Pietarsaaressa siskojen kans ja kuunneltiin mun levyjä. Alanis Morissettea, Placeboa ja DJBB:tä. Jälkimmäistä tosin vaan ensimmäinen biisi, L.L.H. mutta anyway. Kuunneltiin loput keittiössä iltapalan ääressä. Käytiin Fäbodassa rannalla ja mulle tuli sellanen fucking romanttisten hetkien ikävä enkä hetkeen nähnyt mielessäni mitään muuta kuin itseni ja Villen suutelemassa auringonlaskussa kallioilla. Placebon lyriikat tuntui sopivan kaikkeen mitä ajattelin. Etenkin se rakastettu "if you're ever around" -pätkä. Vaikka biisi nyt varmaan kertookin vähän erilaisesta suhteesta kuin mun ja Villen. Mutta silti.

Naureskelin sitä, miten liikaa fanfictionia lukeneelle Harry Potter -leffojen Harryn ja Dracon riitakohtaukset vaikuttaa mitä tahansa muuta kuin riitaisilta.
.
.
.
What's you version of this?



Viime aikoina viehättänyt suuresti ajatus siitä, että olisi kirja, johon keräisin erilaisten ihmisten kirjoituksia, ehkä rukouksiakin, tai mitä nyt kukakin haluaisi kirjoittaa. Englanniksi tai suomeksi. Harrastaakohan joku sellaista jo? Ehkä. Ehkä mä olen vaan taas totaalisesti missannut jotain.
As usual.