IRC-Galleria

Otin toiset korvikset tänään. Kummallisen näköistä.

Oli periaatteessa viimeinen päivä töissä, mutta Arja ylipuhui mut tulemaan sinne vielä visiitille huomenna. Ja onhan mulla se korsetti kesken ja voin tehdä sitä vielä jonkin verran ennen kuin tilaan luut Belle Modestelta. Siitä korsetista tulee hieeeeno jos saan sen onnistumaan. Sellasta vähän vihertävän sinistä satiinia päällikangas. Kai sillä joku 10 cm pitäis saada pois vyötäröltä, jos se nyt meni niin kuin piti. Olin vähän huolimaton kaavojen kans, niin en oo ihan varma onko sitä kiristystä niin paljon kuin piti olla. Mutta kyllä se jonkun verran ainakin kiristää, mitä nyt sen proton perusteella voi sanoa. Ja sit mä sain Arjalta sellasta ihanaa vaaleanvihreää satiinia kaks palaa. Teen varmaan niistäkin joskus sitte korsetin, kun ei se kangas paljon muuhun kivaan riitä. Tai en ainakaan keksiny mitään käyttökelpoista ideaa. Niiiin ja liikutuin kauheesti, kun avasin kotona kirjekuoren, jonka Arja ojensi mulle ennen kuin lähdin kotiin tänään. Siellä oli 20€ lahjakortti Keskiselle ja sellanen kortti, missä luki synttäri- ja nimipäiväonnittelut ja "kiitos kesästä". Mulla tuli kyyneleet silmiin kun mä luin sen. :D Minäkö herkkä... Yeah. Mut se oli vaan niin jotenki ihanasti tehty Arjalta. Kumminki "vaan" mun pomo kahden kuukauden ajalta. Mutta onhan se kyllä niinkin, että meistä tuli jonkinlaisia ystäviä sen kahden kuukauden aikana ja kivaa on ollut, puhuttu kaikesta mahdollisesta ja muuta.

Lupasin mainostaa luokkatovereille Gildressiä työssäoppimispaikkana. ;D Siihen on kyllä oikeasti aihetta. Siellä on mukavia työkavereita (jos lasketaan pois mahdolliset ärsyttävät kanssatyössäoppijat), jossain määrin joustavat työajat ja jos on itellä jotain menoa, niin sen saa varmasti hoitaa sen menon sillon kun täytyy (esim. mä sain tänään käydä kesken työpäivän ottamassa ne korvikset ja ostamassa sapuskaa Subwaysta). Ja ennen kaikkea siellä oppii ihan sairaasti kaikkea. Erilaisten vaatteiden rakenteita esimerkiksi, ja asiakaspalvelua ja sovitusta. Ja päässälaskuja! :D En kyllä hallitse niitä vieläkään kovin hyvin. Mut onneks asiakkaat auttaa. Kaavojen tekemistäkään ei oo kauheasti, kun siitä ei vissiin tykkää melkeen kukaan muu kuin minä. :D

En sitten tiedä, onko siitä rakkaudesta enää mitään jäljellä.

Sanoin hei, kun tulin ovesta sisään. Ville teeskenteli nukkuvaa, kun tulin töistä kotiin ja minä rupesin siinä sitten laittamaan ruokaa ja söinkin. Jossain välissä se nousi ylös ja sen jälkeen oli aivan älyttömän pahalla päällä. Koko ajan se keksi jostain jonkun asian, mistä voi mulle valittaa ja mua syyttää. Enkä mä edes puhunut sille mitään sen "hei"n jälkeen, se vaan aina alotti jostain, ja sitten kun vastasin sille asiallisesti niin se veti herneet nenään ja sanoi aina jotain että "noku sä rupesit tollasta väittämään niin kai mäki sitte voin". Ja mä vaan vastailin sen kysymyksiin. En oikeasti käsitä, miten tuon kanssa pitäisi kyetä seurustelemaan. Ihme kyllä ei ole kuulunut nyt kertaakaan mitään kommenttia siitä, että oon tullut uskoon. Yleensä se on päällimmäinen aihe tuossa motkotuksessa. Ehkä se eilen illalla huomasi, miten autuaassa mielentilassa olin, kun se haki mut helluntaikirkolta.

Sain sen kerran oikeen huutamaankin, mutta siihen ehkä oli eniten aihetta koska mä vittuilin sille aiheesta sohvalla makaaminen. Ei se ole täällä taas muuta tehnytkään. Sitten se sanoi, että eihän sen nyt tarvi täällä mitään tehdäkään, kun ei se kerran asu täällä. Ja piti kovinkin sankaritekona sitä, että se maksoi eilen kaikki ostokset, kun käytiin kaupassa. Mä kyllä sanoin sille, että voin maksaa kaiken muun paitsi siiderit, koska mulla ei ollut papereita mukana. Se halusi välttämättä maksaa kaiken. Ja nyt sekin oli sitten taas mun vika, että en osallistunut ruokaostoksien kuluihin. Sanoin sille äsken, että voin mä ne sille maksaa jos se haluaa, mutta ei sekään sopinut. Ei sille mikään sovi.

En käsitä, mitä se musta haluaa jos se kerran vihaa mua noin paljon.

Väähän ooolii maaahtaaavaaaa!

Ja nyt nukkumaan.

Tänään en tehnyt töissä juuri muuta kuin purkasin paljetteja irti eräästä hienhajuisesta bolerosta. Yammmyy. Tosi hienoa. Nyt nukuttaa ihan ketusti ja on nälkä ja maha on sekaisin kait kahvin takia ja arrrrgh. Ajattelin mennä helluntaikirkolle tänään, mutta saa nyt nähdä jaksanko mä lähteä. Tarttisin kyllä aimo annoksen mielenrauhaa juurikin tänään. Ehkä mä poljen iänikuisella pyörälläni sinne. Joo. Vois kuulostaa ihan hyvältä.

Mutta eilen oli kauheaa. Valvoin ainakin kahteen, voi olla että pitempäänkin. Ja itkin ja muuta paskaa. Tänään on tullut vähän väliä kauhean synkkä fiilis. Sellanen siis oikeasti synkkä, eikä silleen huvittavasti synkkä. Tai no, on se varmaan aika monen miespuolisen mielestä huvittavaa. Mutjoo ihan sama, kun en kuitenkaan voi kirjottaa itse asiasta yhtään mitään niin antaapa olla ja moro.

Höh. Ulkona tulee vettä kaatamalla. Mun piti mennä tänään shoppailemaan ja käväsemään kultasepänliikkeessä. (Toiset korvanreiät ja yks toinen juttu kans.) Aamulla vaan tihuutti vettä ja aattelin, että kyllä sinne nyt viittii mennä kävelemään. Mut ei kyllä tuohon kaatosateeseen enää. Ei kauheesti huvita olla uitettuna koirana jossain ahtaassa sovituskopissa. Tai siellä kultasepänliikkeessä, jossa myyjät sitte kattois nenänvarttaan pitkin. No, sitä ne varmaan tekis joka tapauksessa. Mut ärsyttää, kun kerrankin olis kokonainen päivä aikaa olla kaupungilla, niin sitte sataa. Eikä se haittais jos mulla olis auto käytössä tai jos asuisin lähempänä keskustaa, mutku asun täällä jossaki ja keskustaan on kaks kilometriä ja se pitäis kävellä.

Aamulenkillä näin lähinnä myrtyneen näköisiä ihmisiä. Tuli surku niitä. Yksinäinen postinkantaja ja äkeän näköinen koiranulkoiluttajatyttö. Sanoin sille hei, mutta se vaan katsoi ilkeästi.

Tein muuten lauantaina töissä jotku korsetin kaavat, pitää kokeilla niitä sitte tälllä viikolla. Jos olisin vaikka onnistunu ilman peruskaavoja. Uskon kyllä, että niistä tuli ihan hyvät, koska oon tehny joskus ikuisuus sitte (ehkä kasiluokalla) itekseni jotku kokokorsetin kaavat ja siitä on eräs keskeneräinen versio jossain mun kangaspusseissani ja se on ihan täydellisesti istuva. Enkä mä sillon ikuisuus sitte tienny kaavoituksesta yhtään mitään.


Kait mä vaan pelaan tänään sitte.

Reetta oli eilen ihan haltioissaan, kun kerroin sille että meidän luokkalaiset olis jo tulossa kouluun. Ja se toi mulle mansikoita, koska mulla on tänään nimipäivä. O_o Pretty freaking weird.

http://www.riihimaenagility.net/images/kisaavat/viivi.jpg

Haluuuun tollaseeeeen. Ne on ihania. Enkä ole yhdestäkään tämän rodun rotukuvauksesta löytänyt mitään sellaista piirrettä, josta en koirassa tykkäisi.



Ärsyttää hiukkasen, kun ei ehdi paljon muuta tehdä kuin olla töissä ja rehkiä kotona. Siis ihan vaan kaikkea siivoamista, tiskaamista ja ruuanlaittoa. Sitten kun ehtis välillä hengähtääkin, niin lopputulos on se, ettei tuu käytyä yhtään missään. Paitsi lenkillä koiran kans. Mutta siinäpä se. Seilaan vaan töiden, kodin ja lenkkipolun väliä. Ja välillä tietysti kauppaan.

Mut enää ens viikko töitä, sitte on loma ja sitte mä teen mitä tykkään. Luultavasti sorrun kyllä taas siivoamiseen ainakin aluksi, mutta sitten varmaan käyn kaikissa tapahtumissa ja ehkä vähän shoppailemassakin jos nyt jotain tarvin ja silleen.


Kolmen viikon päästä kouluun, weirdddd. O_o

I feel like lalalalalalalalalaaaaaah!

En mä tiedä miksi on niin hyvä fiilis. On vaan. Nukuin yöni sohvalla ja paremmin kuin olisin uskonut. Maksoin sähkölaskun ja hokasin samalla, että sukulaiset oli muistaneet mua taloudellisesti. Onkohan mulla vielä Seijan oikea numero? Pitäis kiittää sitä.

Nyt vois mennä jatkamaan aamurutiineja ja lähteä puolen tunnin päästä töihin. Mmmmmo!

Mulle oli tullut seitsemän uutta kommenttia. Ja seitsemän uutta sähköpostiviestiä. Ja kello on seitsemän.

Hehheh.



Syntymäpäivä oli aika tylsä, mutta en mä nyt tietysti muuta odottanutkaan. Mutta Ville onnitteli mua! Siitä mä yllätyin. Ensin luulin etten saa äitiltä minkäänlaista huomionosoitusta sen suhteen, että mulla on synttärit, mutta sitten Minna otti asian puheeksi ja hetken päästä äiti toikin mulle lahjan ja halauksen. Mietitytti vaan, että jos kukaan ei olis sanonut mitään, niin olisko se noteerannut koko asiaa. Iskältä sain aamulla kuivan onnitteluviestin ja kuulemma rahaa, en tiiä oliko se sitten laittanu sen tilille tai jotain, eikä kyllä paljoa kiinnostakaan. Mummulta, vaarilta ja isoäitiltä sain rahaa ja mattoja, tosin matot ei ollu synttärilahja, mut kuitenki. Ai niin ja suklaata.

Enimmäkseen musta tuntui, että kaikki perheenjäsenet Minnaa ja Outia lukuun ottamatta tuijotti mun ristikoruani ja iskä kysyi miksi se on mulla kaulassa ja oli sen jälkeen aika nihkeää seuraa.
Täällä ei onneksi kukaan tuijota. Paitsi kadulla ihmiset, mutta ne saa tuijottaa.

Töissä oli aika fiasko päivä. Arjan talo oli palanu eilen ja koko päivä töissä minun, Helin ja Ainon kesken oli ahkeraa mokailua ja vaikeiden asiakkaiden tapaamista. Tosin tein mä yhden jutun, mistä oon aika ylpeä. Semmonen ihme pääkoriste, musta jossa on pitsiä ja tylliä ja sellanen ruusu. Heli teki kyllä sen ruusun ja Aino sen pohjaosan, mutta mä ompelin sitte ne hörhelökoristeet ja lopuksi kasaan koko homman. Tuli siitä ihan nätti, pelkään vaan että se on liika painava.

Brianin ääni jotenkin kiteyttää tämän fiiliksen kerta kaikkiaan täydellisesti.

Mä olin jo menossa nukkumaan, mutta päätin kirjoittaa päiväkirjaani ja sitten siinä kirjoittaessani mä tajusin jotain enkä voinut enää harkitakaan nukkumista. Menin jotenkin ihan pois tolaltani. En ole surullinen enkä järkyttynyt, jotenkin vaan ihan käsittämättömän tietoinen ja vähän ymmälläni. Tai siis no joo, oonhan mä sen tiennyt jo siitä asti, kun oli ne wanhojen jatkot Ruurikkalassa, mutta silti. Senni on ehkä yksi niitä harvoja, jotka saattaa vain tästä tekstistä tajuta, mikä mun mieltäni tällä kertaa painaa. Ainakin kun sanon, että se liittyy erääseen kesään ennen ysiluokkaa.

Ai niin, hyvää syntymäpäivää, Kakko. - Kiitos.

Kuinka voi olla niin käsittämättömän vaikea ymmärtää itseään ja omia valintojaan? Ja niin helppoa katua niitä?