IRC-Galleria

Hiuksia lähti. Ei mitenkään massiivisesti, takatukka vaan lyheni ja vähän tosta sivustakin. Tällanen melkeen polkkafleda. Kiva. Siis oikeasti kiva. :D

Sain itseni soittamaan rumpuja, woo. Vittu että on taidot ruostunu oikeasti. Kauheeta. Ei meinannu mennä edes Mew'n Am I Wry? No:n komppi. Kamalaa. Sen oon osannu aina. Mut osasin mä sen sitte taas ku hetken harjottelin.

Ai niin se vitun manikyyri. Muistanu taas melkeen. No ni, nyt teen sen ihan oikeasti. Palataan.
Nää samettiset minisortsit on muuten kivat.

Ah viini turruttaa. Ja mä join vaan lasillisen. Music. It's perfect.

Mä oon niin mielettömän onnellinen näistä ihmisistä. Tiedätte kyllä että puhun teistä, kun luette tämän. Koska oon sanonut sen varmaan jo teille itsellennekin. Tai paremminkin kirjoittanut. Ja sen huomaa mun käytöksestäkin melko varmasti. En mä jaksa enää edes tuntea huonoa omaantuntoa siitä, että mulla on niin hyvä olo. Tai en ainakaan just nyt jaksa. Koska se vaan ei voi olla väärin.

Huomenna varmaan sekoaa pää, mutta seotkoon. Se on vaan hyvä. Jaksan taas paremmin koulua ja arkielämän sekavaa hämminkiä. Jaksanhan mä muutenkin, mutta sitten mun on helpompi virnuilla itsekseni, kun koulussa alkaa tuntua siltä että oon sosiaalisesti kuollut.


Nyt pitäis kirjottaa joku asiaan liittyvä lyriikkapätkä, mutta ei vaan irtoa mitään. Sori. :D



Huomenna nukun pitkään ja teen manikyyrin ja etsin jotain hienoa päällepantavaa ja soitan rumpuja, koska en ole tehnyt sitä liian pitkään aikaan. Mun piti soittaa jo tänään, mutta se jäi. Oli muuten tosi outoa, kun pianistiTomi tuli meidän luokkaan tänään. Ja mut havaittuaan käveli mun luo ja tiedusteli että onko meillä ratkojia. Mun teki niin mieli kysyä että kaivataanko mua yhtään bändikerhossa, jos se on siellä ollut vaikka viime vuonna. Harkinnut nimittäin taas että menisin. Mutta saapa nähdä. Olis se vaan makoisaa soittaa koulun juhlissa ja huomata että ihmiset osoittelee esim ruokalassa ja sanoo "toi oli se rumpali". Kuulla taas kohteliaisuuksia aiheesta Osaat Soittaa. Niitten kans oli kivaa. Koska ne osaa soittaa myös. Tomi etenkin. Paras pianisti ikinä. Mutta saapa nyt sitten nähdä. Kaipaan vaan esiintymistä niiiiiiin paljon. Millon viimeks, oikeasti? Titellä joulujuhlassa? Siitä on pian kaks vuotta! Ja se on liikaa.

Äiti irvaili mulle siitä, että Sari on käsittämättömän hyvällä tuulella, vaikka juuri eilen erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään. No sori. Pitäiskö teeskennellä että elämä on paskaa, kun se ei ole? Mä surin tuota suhdetta aiemmin jo vaikka kuinka monesti. Ja turha kenenkään tulla sanomaan, että tää oli joku äkkipikainen päätös. Luin tossa päiväkirjaani ja havaitsin, että mulla on siellä jo viime vuoden lokakuulta merkintä, jossa mietin jättäväni Villen. Eli oon aika kauan jo miettiny. Yleensä perääntynyt päätöksestäni. Mutta tällä kertaa konsultoin varmaan parasta ystävääni ja tulin järkiini.


Musta tuntuu, että haluan nyt julkistaa jotain mun henkilökohtaisesta paperisesta päiväkirjastani. Jotain helmiä.

22.10.2008: "Fanfiction -aiheisia keskiviikkopainajaisia. Puhelimen herätyskello ei herätä. Itken itseni aamurutiinien läpi. Tohveli ei saa ruokaa, minä en saa ruokaa. Ville makaa eikä sano mitään kun kerron nähneeni painajaista. Mun pitäisi varmaan tehdä kirjalliset selvitykset kaikesta tekemästäni, että se tajuaisi mun tarvitsevan edes joskus helvetisti huomiota ja lohdutusta ja rakkautta. (Ehkä sitä ei ole?) Pimeä pyörämatka miltei itkien koululle, ja siellä on *****, joka katsoo niin ihanan huolestuneesti. Muttei tietenkään sano mitään.
Luokkatoverien äänet hukkuvat Agadeziin. I can only love this."

Hitto tuon koiranpenikan kans on yhtä tuskaa matkustaa junalla. Ensinnäkin se pelkää ihan sairaasti jo siinä vaiheessa, kun kävellään asemalle ja yrittää tunkea jokaiseen koloon ja metsikköön mitä jalkakäytävän vieressä sattuu näkymään. Se jopa meinasi hypätä sillanraosta alas. Ja se kiskoo niin kovaa kuin jaksaa, eikä mikään mitä teen vaikuta siihen mitenkään. Yleensä se lopettaa kiskomisen, jos nykäisen pari kertaa hihnasta tai pysähdyn yhtäkkiä, mutta ei siitä mitään hyötyä ollu. No sitte siellä asemalla kauhea paniikki tietysti kun on kaikkia outoja ääniä ja mahdollisesti toisia koiria ja paljon ihmisiä. Junaan mun ei ihme kyllä tarvinnut kantaa sitä, se meni tärisevin jaloin itse, mutta sitte se oli niiiin ärsyttävä siellä lemmikkivaunussa. Änki ittensä sinne penkkien alle koko ajan ja sitte mun piti kammeta se sieltä pois kun tultiin Kauhavalle. Onneks oli aika tyhjä lemmikkivaunu. En ees istunu sillä paikalla millä piti, koska en jaksanu roudata sitä rimpuilevaa koiraa sinne. Mut ei kukaan tullu valittamaan. Konduktööri oli mukava ja katto vähän ihmeissään, kun mulla oli talutin kädessä ja koiraa ei missään. Ei kysyny kumminkaan sitte mitään.

Vähän hiveli äsken, ku Satu tsiigaili tätä mun uutta paitaa ja sitte se kysy että oonko tehny sille jotain. Selitin mitä, ja sitte se sano että "noku mä aattelin että se on sen näkönen että jotain on tehty, mutta ne oli tehty niin hyvin etten ollu ihan varma". Olen kyllä itse aivan samaa mieltä, mutta silti hivelee tuollaset kehut. :D

Outoa, saan olla yksin kotona. Fucking unreal. Tai siis oonhan mä S-joella vaikka kuinka monesti yksin, mutta täällä on yleensä kaikki in da house. Satu meni maalaamaan iskän ja Outin aitaa ja äiti lähtee mustikkaan. So it's just me and my head. :D

Pitäs mennä suihkuun, mut en mä oo varma jaksanko ennenku lähetään sinne syömään. Hiukset on ku liisterissä. Ja haisen toki. :D Muttajaaaaa kai mä voisin käydä kummiskin. Joo. Kuulostais hyvältä. Paan kyllä samat vaatteet sitteki, paitsi alusvaatteet tietenki vaihdan, mutta niin ku nää on puhtaat kuitenki. Ja tän paidan laitoin vasta koulun jälkeen päälle.



Non-make up feels oddly comfortable.

(Tässä siis luki alunperin että jos luet tän niin sun pitää tehdä tämä tai saat syövän. :D Ja mulla on tylsää.)

Mitä kuuluu? - Hyvää. Bloody bouncy, I'd say.
Monta lemmikkiä omistat? - Kaks on omia ja sit perheellä on yhteensä öööö viis niitten mun kahden lisäksi.
Oletko koskaan pudonnut puusta? - Joo eikä paljon naurattanu.
Pizza vai hampurilainen? - Pizza, koska viime aikoina hampurilaista syödessä on ruvennut ainoastaan oksettamaan.
Musta vai valkoinen? - White.
Onko sinulla oma tv? - Ei oo eikä toivottavasti tuu.
Jos pitäisi valita, muuttaisitko espanjaan vai australiaan? - En mä tiedä. Spaniaan kait.
Oletko ihastunut? - Silleen sopivasti, niin kun mä aina olen jos en ole rakastunut. Mut en toivottomasti.
Käytätkö huumeita tai oletko kokeillut niitä? - En enkä en.
Poltatko? - En sitäkään.
Mitä lukee viimeksi saapuneessa tekstiviestissä? - "Ooks evillä? :D tommi kysy jos lähet meidän kans illemmalla mäntyhoviin syömään? :P"
Haluatko lapsia? - Sitten kun on sen aika, niin luultavasti joo. Mutta ei oo mitään vauvakuumetta kyllä. Todellakaan. Just nyt haluan vaan pitää hauskaa. :D
Horoskooppisi? - Rapu, sadly.
Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti? - Sinäpä sen sanoit.
Voisitko seurustella itseäsi lyhyemmän kanssa? - Totta kai! Lyhyet on söpöjä.
Poltatko kynttilöitä? - Joskus kun on soppeli fiilis tai sähköt pois.
Oletko koskaan ollut sairaalassa yötä? - Joo, pari kertaa. Tai aika monesti, mutta viime kerrasta on aikaa. Siellä on hirveän masentavaa öisin. Eikä saa unta.
Milloin viimeksi katsoit tv:tä? - Öö. Eilen illalla taisin vähän vilasta.
Nyt soi? - Päässä DJBB - Disco San Francisco. Surprise!

WRAAAAAH.

Lyhyesti sanottuna. Mulla on taas tää fucking bouncy -fiilis. Ehkä siksi, että Ville häipyi (onneksi) Alavudelle jo ennen kuin tulin kotiin ja olen huudattanu tässä musiikkia ja tanssinut ja laulanut siitä asti kun tulin kotiin. Koulussa tosiaan muokkasin tätä DJBB -paitaa ja laitoin siitä kuvankin äsken. Tuli aika kiva, paitsi ois tosiaan voinu kaventaa vähän sivusaumoista jotka tässä onneks on, mutku en mä oikeasti enää jaksanu. En ees avannu tota helmakäännettä, vedin vaan sillä ihanalla kolmineulaisella tasosaumurilla uuden tasosauman entisen päälle. Ja se tietysti näkyy se valkonen entinen siellä alla, mut ei kukaan kato niin tarkasti. :D Paitsi mä. Ja siis kun uus tasosauma on leveämpi ja mustapinkki, niin ehkä se valkonen jää huomaamatta. Koulussa myös tein nettitutkimusta Reettan käskystä ja se väitti mulle kivenkovaan, että yhdessä mainoksessa ollut sähköpostiosoite on nettiosoite, josta pääsee jollekin selattavalle sivulle.

Miks tanssiminen on niin ihanaa?

Aaaaargh I hate me.


T: minä en koskaan ailahtele.

Sentteri sanoo (21:10):
Kuulens
Kakko. sanoo (21:10):
No kerropans.
Sentteri sanoo (21:10):
sendippäs se disco sanfransisco
Kakko. lähettää:

Peruuta(Alt+Q)
Kakko. sanoo (21:11):
Olepa hyvä.
Sentteri sanoo (21:11):
KIITÄNS
Kakko. sanoo (21:11):
OI SORI. Siis: Olepans hyvä.
Sentteri sanoo (21:11):
Alat oppia
Kakko. sanoo (21:11):
Joo. Hinduskuluumun alkeet.

Cotopaxi -livessä Cedric kuulostaa ihan hirveältä, kunnes päästään c-osaan. xD Sitten se kuulostaa siedettävältä, joissain kohdissa jopa hyvältä. Mut ehkä tosiaan paikan päällä vähän eri asia.



edit.

Ja voi vittu, Omarilla on julppi auki tossa samaisessa pätkässä. xD Vissiin menny vähän hienosti noilla.

http://www.youtube.com/watch?v=egFCHJC7TWg

In the good old days, kun Jon Theodore oli vielä rumpusetin takana. Thomas Pridgen on kyllä hyvä, mutta mun mielestä Theodorella on joku magic touch tuohon hommaan. Sen soitto on jotenkin silkkisempää ja pidin siitä enemmän. Sitä paitsi Roulette on maaaaaahtava. Ja Cedricin huokailu, voi aaaah. 8) Hitto se kuulostaa hyvältä tossa loppuosassa. Siis kun Omar is having sex with his guitar ja on aika hiljasta. Ja sitte se huokailee ja sanoo jotain kimeällä äänellä. Nami.


"A singing ball of hair!" oli joku kommentoinu tuonne yhteen 2009 -liveen. :D:D Sillä kyllä on aika massiivinen toi tukka ainakin 2008 keikoilla. Mutta noissa 2009 se taas näyttää samalta kuin joskus kauan sitten. Tykkäsin enemmän siitä pitkästä afrosta. Mut se ei varmaan oo mun asia vaan Cedricin.