IRC-Galleria

Kakko. sanoo (21:36):
Noniin mä onnistuin.
Sentrifugi sanoo (21:37):
hienmoa
Kakko. sanoo (21:37):
Hienmoa?
Sentrifugi sanoo (21:37):
hinduskuluumu
Kakko. sanoo (21:37):
Arvelinnii.

Oon vissiin vähän muuttunu tai jotain, kun VIIME AIKOINA (oh honestly) oon kirjoittanut päiväkirjaani noin sata kertaa että "mitä vittua oikeesti" aiheena joku asia, jonka olen tehnyt. Erittäin epä-sarimaista käytöstä myös VIIME AIKOINA. Mutta guess what? Se on ehkä parasta ikinä. :D On parempi että mulla on hauskaa ja voin olla oma itseni, kuin että ns. laskisin alleni jo ajatuksesta että myöntäisin ajattelevani kyseenalaisia asioita.

Voi vittu, iskä selitti just nukahtaneensa joku päivä vessanpöntölle. xD

Aamulla heräsin hymyillen ja makasin vaikka kuinka kauan tuijottaen idioottimaisesti tyhjyyteen ja kuunnellen musiikkia. Sitten kun pääsin ylös niin tein aamurutiinejani lievän sekaisessa mielentilassa. Päivemmällä huudatin huoneessani Voltaa ja siskot hengas mun kanssa. Nyt tosiaan täällä iskällä ja mietin, pitäiskö tuonne Placebon keikalle lähteä. Mutta enpä tiedä. Veikkaan että jos tuhlaan viimeiset roposeni siihen, niin The Mars Volta saa päähänsä tulla ens viikolla Suomeen ja mä myyn itseäni kadulla että pääsisin sinne. Tyylillä.


Melko sateista. Tänään Seinäjoelle eikä kyllä kiinnosta kauheesti. Tai siis. Kuten kerroin aamulla päiväkirjalleni: "haluaisin vaan oman asunnon, jossa voin vaikka pitää orgiat jos siltä tuntuu, eikä kellään ole siihen mitään sanomista".

Aww, Nellalla on päällä mun tekemä haalari. :D:D Joo, Nella on vissiin pikkusysterin nimi.

Nukuttaa niin että näköä haittaa, enkä siltikään voinut olla tulematta koneelle. En saanut muutamaa tosiasiaa pois ajatuksistani ja lisäksi halusin kirjoittaa. Kuten aina. Nyt ei edes haittaa, koska Minna nukkuu Satun vieressä sen sängyssä. Mä nukun siis omassani joskus kun sinne menen.

Tekis joskus mieli sanoa Brian Molkolle, että "turpa kiinni, et sä saa tietää noin hyvin miltä musta tuntuu". Kun se tuntuu tietävän sen nykyään joka kerta kun kuuntelen Placeboa. Tai vitustako mä tiedän kuka ne lyriikat kirjoittaa, mutta Brian ne laulaa. Ja sen ääni on lohdullisinta ja lohduttominta mitä voi olla maallisessa maailmassa.

Shivers.


And I'll run faster still.

Yks nainen siunas mut (ja Minnan) tänään ja tuli siitä ehkä autuain olo ikinä. Niin ihanan rauhallinen ja tyytyväinen ja seesteinen. Oonkin lähinnä hymyillyt siitä asti.

Tässä joskus Tommille viettämään iltaa with Minna, Senni, Esa, Tuomo, Tommi. Kai ne nuo oli. Ostin yhden siiderin, se saa riittää. Minna osti sitte vähän enemmän itelleen. O_o Mut kai mä siedän sitä. Onhan mulla ne muut siellä apuna. :D Mutta ihanaa päästä kavereiden kanssa rentoilemaan ja räkättämään. Nami.

Nukuin huonosti sohvalla ja herätessä oli joka paikka kipeä. Niiice. Herättyäni luin ensi töikseni muutaman sivun paperipäiväkirjastani ihan vain tietääkseni mikä oli unta ja mikä ei. Tulos ei yllättänyt. Tuntemukset aiheesta sen sijaan kyllä. Olin illalla kirjoittanut, että yksi mun ominaisuus vituttaa mua suuresti. Aamulla pidin sitä lähinnä hyödyllisenä. Sitten luin loppuun kirjan, joka on ollut paksuutensa suhteen vähän turhan kauan kesken. Miehet jotka vihaavat naisia. Tämä kirja siis. Olihan se aika hyvä. Mutta ei nyt herättänyt mitään suurempia tuntemuksia. Note to self: mene kirjastoon Seinäjoella ja lainaa sieltä Vampyyri Lestat ja joku Michael Cunninghamin mahtava kirja. Lue ne. Kerro niistä jotain.

Hyi että on ällöttävät hiukset mulla tänään. Ihan likaiset ja näyttää typeriltä, kun niitä on leikattu ja latvat kääntyy omituisiin suuntiin. Ehkä ne siitä kun ne pesee. Jos kerkiäis käydä saunassa vaikka illalla sitte. Aaah ois ihanaa. Ensin joku kauhea Kakonrääkkäyshikilenkki ja sitte venytellä ja suihkuun ja saunaan ja nami. Oon sitä paitsi niin nätti aina kun oon ensin harrastanu liikuntaa ja sitte käyn kuumassa suihkussa. Sitä tulee tehtyä joskus ihan vain siitä syystä, että näkisi itsensä niin kauniina. :D

Käytiin Satun kans kirkonkylässä. Se haki maalia ja minä istuin autossa fiilistelemässä DJBB:tä. Ja ostin jäätelön, jota myyjä ei meinannut saada myytyä mulle. Kun se viivakoodi oli vähän piilossa. Mut onnistu se sitte kuitenkin. Ja se oli ihan omituinen jätski kyllä muutenkin. O_o Kingis minttu ja se keskiosa se suklainen, niin se oli ihan vintturassa siellä, eikä melkeen ollenkaan kiinni siinä tikussa. Ja sitte se oli päästä sellanen kiekura. xD Ja kuorrutus näytti siltä, että se oli sujahtanut ylöspäin sen jätskin pinnalla. Mutta hyvää oli, ei siinä mitään.

Niin tosiaan, oli tarkoitus nukkua täällä Minnan huoneessa, mutta jotenkin mieli muuttui illalla. Syystä että. Istuin tässä mesettelemässä Tommin kanssa ja sitten se meni nukkumaan ja lojuin vielä hetken koneella. Niin sitte yhtäkkiä tuolta näytön alta hiippailee sellanen AIVAN VITUN ISO lukki. Koko hämyheikin halkaisija oli varmasti ainakin 5 senttiä. Ne jalat oli todella kuvottavat, kun ne oli niin pitkät. Lukeissa inhottavinta on se, että niiden etenemisestä ei kuulu minkäänlaista ääntä ja kun tuntuu että ne ei pysähdy ikinä, vaan vain muuttaa suuntaa välillä. Niin sitte mun oli tarkoitus nitistää se hämyheikki, mutta en enää löytänyt sitä kun olin toipunut järkytyksestäni ja hakenut nitistysvälineen. Eli se on varmaan edelleen täällä jossain, mutta am not worried. Kunnes se sitten kiipii mun päälle tai jotain. Hrr.

Vois syödä hiukkasen aamupalaakin. Satu tarjos jo kahviakin, mutta kieltäydyin koska yritän pitäytyä kupposessa per päivä ja mä luulen että mun tekee taas yöllä mieli kahvia tänään. Mulla ei oo kyllä nälkä, mutta kai sitä jotain pitää syödä. Tai sitten ei. Mua ahdistaa, kun ei ole mitään kirjaa kesken. Pitää kysyä äitiltä, onko sillä lisää luettavaa mulle. Tai onhan sillä noita muumikirjoja ainakin, mutta nyt on ehkä vähän toisenlainen fiilis kuin muumikirjafiilis. Lievästi sanottuna.


Ei tunnu lauantailta. Tuntuu pikemminkin perjantailta. Tai joltain lomapäivältä.

Feeling better. Illalla meni vähän angstaamisen puolelle, mutta se oli sillon. Olin mä jossain välissä puoliunessakin mut nyt ei paljon nukuta. Kävin syömässä ja sen jälkeen koneelle ja tuo yks tekee aika loistotyötä mun piristämisen suhteen.

Oon kirjottanu ihan liikaa paperipäiväkirjaa viime päivinä. Se on kohta täynnä. Skeeriä. Tulee varmaan aika tarkalleen tasan vuoden ajalta siihen tekstiä, koska alotin sen 20. elokuuta 2008. Aattelin ottaa seuraavaksi päiväkirjaksi sen Satulta saamani nepalilaista käsintehtyä paperia sisältävän bookin. Oon vissiin yhden sivun siihen kirjottanu ja sekin on täyttä paskaa. Ne sivut on vaan niin hienoja, etten tiiä onko mulla sydäntä repiä sitä paskaa siitä irti. :D

Ei sitte mitään bileitä. Ei sitte mitään hauskaa. Ainakaan mulle. En olis tietysti yhtään halunnutkaan tehdä jotain muuta kuin kököttää tässä rumassa talossa ja yrittää keksiä jotain tekemistä.


Haluan jo oman asunnon ja haluan lukkiutua sinne ja huudattaa musiikkia.

Hiuksia lähti. Ei mitenkään massiivisesti, takatukka vaan lyheni ja vähän tosta sivustakin. Tällanen melkeen polkkafleda. Kiva. Siis oikeasti kiva. :D

Sain itseni soittamaan rumpuja, woo. Vittu että on taidot ruostunu oikeasti. Kauheeta. Ei meinannu mennä edes Mew'n Am I Wry? No:n komppi. Kamalaa. Sen oon osannu aina. Mut osasin mä sen sitte taas ku hetken harjottelin.

Ai niin se vitun manikyyri. Muistanu taas melkeen. No ni, nyt teen sen ihan oikeasti. Palataan.
Nää samettiset minisortsit on muuten kivat.

Ah viini turruttaa. Ja mä join vaan lasillisen. Music. It's perfect.

Mä oon niin mielettömän onnellinen näistä ihmisistä. Tiedätte kyllä että puhun teistä, kun luette tämän. Koska oon sanonut sen varmaan jo teille itsellennekin. Tai paremminkin kirjoittanut. Ja sen huomaa mun käytöksestäkin melko varmasti. En mä jaksa enää edes tuntea huonoa omaantuntoa siitä, että mulla on niin hyvä olo. Tai en ainakaan just nyt jaksa. Koska se vaan ei voi olla väärin.

Huomenna varmaan sekoaa pää, mutta seotkoon. Se on vaan hyvä. Jaksan taas paremmin koulua ja arkielämän sekavaa hämminkiä. Jaksanhan mä muutenkin, mutta sitten mun on helpompi virnuilla itsekseni, kun koulussa alkaa tuntua siltä että oon sosiaalisesti kuollut.


Nyt pitäis kirjottaa joku asiaan liittyvä lyriikkapätkä, mutta ei vaan irtoa mitään. Sori. :D



Huomenna nukun pitkään ja teen manikyyrin ja etsin jotain hienoa päällepantavaa ja soitan rumpuja, koska en ole tehnyt sitä liian pitkään aikaan. Mun piti soittaa jo tänään, mutta se jäi. Oli muuten tosi outoa, kun pianistiTomi tuli meidän luokkaan tänään. Ja mut havaittuaan käveli mun luo ja tiedusteli että onko meillä ratkojia. Mun teki niin mieli kysyä että kaivataanko mua yhtään bändikerhossa, jos se on siellä ollut vaikka viime vuonna. Harkinnut nimittäin taas että menisin. Mutta saapa nähdä. Olis se vaan makoisaa soittaa koulun juhlissa ja huomata että ihmiset osoittelee esim ruokalassa ja sanoo "toi oli se rumpali". Kuulla taas kohteliaisuuksia aiheesta Osaat Soittaa. Niitten kans oli kivaa. Koska ne osaa soittaa myös. Tomi etenkin. Paras pianisti ikinä. Mutta saapa nyt sitten nähdä. Kaipaan vaan esiintymistä niiiiiiin paljon. Millon viimeks, oikeasti? Titellä joulujuhlassa? Siitä on pian kaks vuotta! Ja se on liikaa.

Äiti irvaili mulle siitä, että Sari on käsittämättömän hyvällä tuulella, vaikka juuri eilen erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään. No sori. Pitäiskö teeskennellä että elämä on paskaa, kun se ei ole? Mä surin tuota suhdetta aiemmin jo vaikka kuinka monesti. Ja turha kenenkään tulla sanomaan, että tää oli joku äkkipikainen päätös. Luin tossa päiväkirjaani ja havaitsin, että mulla on siellä jo viime vuoden lokakuulta merkintä, jossa mietin jättäväni Villen. Eli oon aika kauan jo miettiny. Yleensä perääntynyt päätöksestäni. Mutta tällä kertaa konsultoin varmaan parasta ystävääni ja tulin järkiini.


Musta tuntuu, että haluan nyt julkistaa jotain mun henkilökohtaisesta paperisesta päiväkirjastani. Jotain helmiä.

22.10.2008: "Fanfiction -aiheisia keskiviikkopainajaisia. Puhelimen herätyskello ei herätä. Itken itseni aamurutiinien läpi. Tohveli ei saa ruokaa, minä en saa ruokaa. Ville makaa eikä sano mitään kun kerron nähneeni painajaista. Mun pitäisi varmaan tehdä kirjalliset selvitykset kaikesta tekemästäni, että se tajuaisi mun tarvitsevan edes joskus helvetisti huomiota ja lohdutusta ja rakkautta. (Ehkä sitä ei ole?) Pimeä pyörämatka miltei itkien koululle, ja siellä on *****, joka katsoo niin ihanan huolestuneesti. Muttei tietenkään sano mitään.
Luokkatoverien äänet hukkuvat Agadeziin. I can only love this."