IRC-Galleria

Päivä on taas kiintoisa, ehkä jopa meriitin omaava.
Tutkiskellut pään sisustaa ja miettinyt ihmisiä, joita ystäviksi kutsuu.
Joskus sitä miettii, että ansaitseeko heidän ystävyyttään vai ei.
Harvemmin kait, epäilisin.

Rauhallisia ajatuksia silti, kun katsoo tuttujen uusia kuvia pitämässä hauskaa, etenkin jos
olisi pitänyt itse olla kyseisessä paikassa itsekkin.
Tajuaa, että taas jotain mistä jäi paitsi.
Eipä sillekkään mitään voi.
Ensi kertaan.

Yön jälkeen en herännyt, valvoin sen.
Sen siitä saa kun tottui joululomalla valvomaan.
Päivän nukuin, kun en muutakaan keksinyt.
Voisi uloskin lähteä, mutta ulkona ei ole juuri mitään sen enempää.
Jatkan siis kotona makoilua ja ei mitään tekemistä.
Hyvää päivää.

TOdella, keskiviikko yö, mitään en tee.
Turhauttava fiillis kun tietää, että vaikka mitä tekisi mitään ei saisi.
Missään mielessä.
Jokaista asiaa voi toivoa vain kerran, on myös sanonta mitä olen kuullut kerran erään tutun sanovan, tässä main pimeänä kellon aikana kun ulos tuijottaa, sitä miettii.
Jos jokaista asiaa voi oikeasti toivoa vain kerran, sen yhden ainoan kerran, miksi ne muut toiveet muuttuvat?
Ovatko ne vain pisaroita vedessä. Ei enään synnytä uutta eikä tapa vanhaa.
Vai poistaako jokainen vanha ajatus vanhemman?
Niinpä niin, niinpä niin..

Uusi maanantai.
Siinä kaikki, tai melkein.
Ostin Hot Shotsin (elokuvan) kun satuin näkemään alehyllyssä, ja saksikäsi edwardin.
Pitää sijoittaa klassikoihin, väittävät.
Tai no eikai hot shots niinkään, mutta saksikäsi edward kylläkin.
Ja näin päivät taas jatkuvat, samaa kuin aina ennen.
Vittu ei mitään siis.

Ei sitä koskaan mieti aamuisin niin paljoa, mutta iltaisin kun töistä palaa ja on jo pimeää, miettii että on viikonloppu.
Tai ainakin usein itse mietin, ajelen pimeillä kujilla kotia kohden ja automaattisesti ensimmäinen ajatus on aina, että on viikonloppu.
Jostain kai sillekin hyvä selitys on olemassa, ei vai koskaan tiedä mistä.
Tai no varmaan öisistä alkoholin käyttö retkistä, mutta niistähän ei keskustella.

Viikonloppuna ei tullut mitään kirjoitettua kun oli töitä ja vaikka mitä, elämää tärkeämpää.
Maanantai aamut ovat jotenkin aina samanlaisia, pitkiä ja väsyttäviä.
Ei sillä ole mitään merkitystä miten hiljainen viikonloppu oli tai miten kiireinen se oli, maanantai aamut vain aina ovat väsyttäviä.
Se on se tieto siitä että ylös on noustava, asiasta ei keskustella.
Syö miestä, ja varmana joitakin naisiakin.

Tästä se pitkä viikko taas alkaa, ja se turha olotila töitten välissä.
Kiitosta vain.
Eilen sain nastat alle, sekin perkele turhaan.

Viikon parhaan päivän ehkä ei niin paras aamu.
Perjatai päiviä tulee aina odoteltua, koska perjantaia nyt sattuu olemaan viikon ainut vapaapäivä aina töistä, joka ajaa siihen, että torstaina tulisi tehdä jotain, ja koskaan ei oikeastaan tule.
Mitä nyt tuli taas valvottua 3-4 ja empä saanut kyllä untakaan.
8.30 pahat sedät auriastakin soittivat, että netin pitäisi toimia.
Kaipa näitä setiä sitten pitäisi uskoa, kun viime viikon ja vähän päälle on netti toiminut miten on, niinkuin varmaan irkistä on huomannut. (Kaini has quit (Excess flood) ).
Nyt aamun ensimmäinen kahvi, ja vakava harkinta pitäisikö vapaapäivä nukkua vai jopa oikein tehdä jotain.

Torstai aamu, otin taas vapaata töistä, koska en jaksanut lähteä luistelemaan kesärenkaat alla liikenteeseen kaiken maailman viikko sitten saaneiden teini kuskien keskelle.
Aamu on muuten ihan mukava, kuppi lämmintä kahvia, huonoa musiikkia nettiradiosta, sitä samaa siis kuin joka aamu.
Joka aamu herätään myös, väittävät.

Siihen en usko.

Niinpä niin, keskiviikko aamu.
Huomaamme että on joku tissipäiväkirja tullut galleriaan.
Murhaavan hauskaa.
Warcraft servut vielä down yli 3 tuntia.
Perkele.