Sinne keskustaan mentiin semmoisella junan ja linjaauton yhdityksella jota kutsutaan tramiksi ja niita tulee taalla joka nurkassa vastaan. Ilmeisesti muutkin halusivat keskustaan viettamaan kuningattaren synttareita silla me oltiin siella tramissa kuin sillit sillipurkissa, siella ei oikeasti pystynyt edes kaantymaan ympari kun kaikki oli selka selkaa ja rinta rintaa vasten.
No mutta paastiin kuitenkin sinne keskustaan ja aluksi suunnattiin semmoselle puistokadulle missa oli taas niita kirpputoreja. Ei siella oikein mulle olut mitaan kivaa kunnes yhtakkia silmiini osui Stephen Fryn kirjoittama kirja, ja vielapa englannin kielisena! Oli aika ihme etta huomasin sen, koska en ollut aikaisemmin vilkuillut yhtaan myytavia kirjoja, seisoin siita kojusta parin metrin paassa, siina oli ihmisia edessa ja se nimenomainen koju myi vain kirjoja eli siina oli viiskymmenta muutakin kirjaa esilla. Mutta niin se vain selvasti kirkui etta ''ota minut, Fry on kirjoittanut minut!'' Ja minahan ostin sen, maksoi kaksi euroa taysin uuden veroinen kirja.
Sitten me hukattiin mun pikkuveli Kalle. Yhtakkia todettiin vaan etta nyt puuttuu yksi lapsi, vahan heiluttiin eksyneen nakoisena ympari, hiideltiin lapsosta, kirottiin kuuluvasti ja sitten aiti lahti takaisin pain ettimaan sita samalla kun me muut jaatiin siihen paikoilleen mikali se tenava sattuis harhaileen siihen. Hetken paasta aiti tuli takasin ja sanoi etta ei nay kallea ja lahti sitten toisee suuntaan ja me muu porukka toiseen. Siina kymmenen min hortoiltiin kunnes aippa soitti etta etta tulkaa takasin, Kalle the varsin pelastynyt lapsi loytyi. Sen jalkeen kirjotettiin molempien poikien kasiin puhelin numerot.
Kyllastyttyamme kirpputori kojuihin, suuntasimme amsterdamin oikein keskustaan keskustaan missa oli menossa konsertti. Jotain erittain... eh... mukavaa hollantilais poppia ne siella soitti mutta mentiin siita huolimatta sinne ihmis tungokseen etta nahtiin siitakin edes vilaus. Aiti piti kokoajan tiukasti oton ja mina kallen kadesta ettei kumpikaan katoa sinne ihmis massaan. Jossain vaiheessa suunnattiin ulos sielta populan keskelta ja todettiin etta jossain vaiheessa Ville ja Mari on jaaneet matkasta. Damn. Ville ei vastaa puhelimeen. Mariin ei saa yhteytta. Jaahas.
Kokeiltiin sitten nostaa otto seisomaan mun olkapaille etta joskos se nakis jomman kumman siella jossain ihmis massassa mutta no such luck for us.
Tuumattiin etta kylla ne parjaa ja haettiin hampurilaiset ja syotiin ne kanaalin varrella istusellen.
Joku puoltoista tuntia myohemmin tuli mulle puhelu tuntemattomasta numerosta. Ville siella soitteli ja sanoi olevansa marin kanssa poliisi laitoksella. Ei ne mitaan pidatettyina olleet vaan olivat mennee kysymaan puhelinta lainaksi kun niilla kummallakaan passilla ei ollut kanykkaa mukana.
Sovittiin etta tavataan eraan erityisen haisevan ulkovessan luona jossa olimme kayneet aikaisemmin pienen hadan yllattaessa ja nain saimme taas porukan kasaan.
Siina sitten ostettiin viela yhdet ranskalaiset ja paatettiin suunnata takaisin lahtopisteeseen, eli tram pysakille. Matkalla kuljettiin taas sen puiston poikki jossa oli ollut ne kirpputori kojut joiden myyjat olivat nyt jo lahteneet ja jattaneet kaiken turhan roinan sinne ihmisten kerattavaksi. Valitettavasti siina vaiheessa roska autot oli jo kerennee karrata suurimman osan tavaroista pois.
Tram pysakilla.
Ensimmainen tram, numero 17 oli ihan tapoten taynna, ei mitaan toivoa etta sinne olis mahtunut ketaan kyytiin, ne aiemmatkin meinas tursuta sielta ulos kun ovet avattiin, ja silla tramilla oli isoja ongelmia saada sitten sen jalkeen viela ovet takaisin kiinni.
Seuraava tram, numero 71 oli samassa jamassa kuin numero 17.
Kolmas tram, numero 1 seurasi edeltajiansa.
Neljas tram, numero 72 sen sijaan oli vain puoli taynna joten paasimme silla oikein mukavasti matkustaen takaisin osdoriin.
Osdorissa sitten huomasimme etta siella ei ollut viela roska autot kerennee karrata hylattyja kirpputori roinia pois joten ei muuta kuin dyykkaamaan. Loysin itselleni oikein tyylikkaan kesatakin ja kolme paitaa. Nice.
Lopulta lontystimme takaisin ''hotellillemme'' (vaikka eihan se ole edes hotelli) jalat halleluujaa huutaen. Tuli kipitettya muutama maili tuossa paivan aikana.
Sisalla sitten avasin heti tv:n ja katsoin House md:n kun se niin osuvasti sattui tulemaan kuin juuri minua varten. Kolmos kausi on taalla menossa ja varsin hyva jakso.
Nyt sitten loppuillan datailen tassa ja lepuutan puutuneita raajojani.
Huomenna olis tarkoitus menna taas keskustaan, kun siella on vahan rauhallisempaa ja ihan vaan istuskella dam aukiolla, katella katu esiintyjia ja ostella kaikkia ihania pikku leivoksia pikku leipomoista. mmm.
Niin etta palataanpa huomenna asiaan, kiitos ja hyvvaa yota.