IRC-Galleria

"There's people that figure if they hang out with you, all of a sudden they're going to be successes. I've had two or three stalkers in my life."

by Dustin Diamond (don't know who he is, buuut anyway!)




Naulan kantaan. T_____T'

Kuinka jotkut ihmisparat vain ripustautuvat kiinni kaikin voimin niin pitkään kuin vain pystyvät, tuijottavat palvovin katsein alhaalta päin ja tukehduttavat ahneella läheisyydellään.

Kuinka olen taas kerran tässä tilanteessa. X'(

"Some people are so flexible that they are positively spineless."


Margaret Thatcher, Britannian pääministeri (1979-90).
- Mahtavien quotejen rouva. <3

Öh. Leffaillan sekä Kuvauspäivän jälkeen sairasvuoteeseen.

-_______________-'


Kuvauksen lopputulokset löytyvät Cherry ja Noamuth sivuilta. Poikarakkautta kaikille. ;D
- eli toimin tällä kertaa taiteellisena silmänä/assistenttina.

...Huimaa.

Lauantai-ilta Oulunkylässä. Saksalaisen vaihto-oppilaan läksiäisjuhlat.

Grande pokeri/korttipelipöytä juoma- sekä pelimerkkipidikkeillä kutsui jo alusta lähtien luokseen...



Jouduin yksin joukkion miehiä vastaan Texas Hold'emissä kun toinen tyttö luovutti jo lähtöruudulla. Paineita! Paineita! Tytöt eivät saa hävitä pojille! >PPPPP

Kortteja, pelimerkkejä ja pulloittain kuohuviiniä. Viinirypäleitä ja makeisia yltympäriinsä.

Marie Antoinette -leffasta tuttu 'I Want Candy' raikui kun D kannusti olkapääni takaa voittoon kuin punapäinen Duchesse de Polignac ikään. Kiljuntaa ja hurraahuutoja.

Sivustakatsoja veti voltin tuolilta alas yht'äkkiä. Toisti saman akrobaattisen lennon pari kertaa illan aikana. Ehkä shotti laatuviskiä olikin ollut hänelle liikaa. -______-'



Uhkapeli-ilta sai taas haaveilemaan leffan helmiäisen sävyisistä pelimerkeistä. So pretty! <3
Myöhemmin sain kutsun poikien tuleviin pokeri-iltoihin.
Tästä alkaa rappion tie! ;DDDDDD

Pikkuveljeni mielestä on hauskaa kuunnella aina välillä Neuvostoliiton hymnejä ja ylistyslauluja. Niin vakavasti laulettuja, että suupielet alkaa väkisinkin nousta ylöspäin. :D

Noh, lähdin uteliaana kokeilemaan mitä kaikkea Soviettiin liittyvää Youtubesta löytyykään...

ja Oooooh!
Törmäsin nimikkolauluuni! :DDD
http://www.youtube.com/watch?v=BrUjAz4Kh5A&feature=related



Kunnon Neuvostoliitton sota-ajan lurittelulaulu (1938), jossa tyttö kaipaa rintamalle
lähtenyttä rakkaintaan! Jee! Videonpätkäkin oli erittäin viihdyttävä. Varsinkin tuon ilman-tietä-keskelle-metikköä-tupsahtaneen-kuorma-auton päällä seisovan laulajattaren "viehkeät" elkeet.

Info: Katjusha on lempinimi Jekaterinalle (engl. Catherine), josta Katjakin on lyhennetty.
Eli nimeni ei alunperin ollut kunnon nimi ollenkaan - ja jos olisin venäjäläinen olisinkin Jekaterina, sillä siellä sitä käytetään vain tuona lempinimenä. ;D




...Ja tuon laulun takia Puna-armeija käytti II maailmansodassa BM 8, -13 sekä -31 Katyusha nimisiä ohjuslaukaisijoita. 8O

...Katjusha -ohjuslaukaisijoita!!! -______-'
"I'm a bloody rocket launcher!!!" ...löytysköhän tuosta jotain ironista symboliikkaakin? :DDD




- Hieno pikku propagandaluritus - tässä sanat käännettynä englanniksi:

Apple and pear trees were a-blooming,
Mist (was) creeping on the river.
Katyusha set out on the banks,
On the steep and lofty bank.

She was walking, singing a song
About a grey steppe eagle,
About her true love,
Whose letters she was keeping.

Oh you song! Little song of a maiden,
Head for the bright sun.
And reach for the soldier on the far-away border
Along with greetings from Katyusha.

Let him remember an ordinary girl,
And hear how she sings,
Let him preserve the Motherland,
Same as Katyusha preserves their love.

Olen vuosia halunnut käydä Firenzessä ja tämän nähtyäni into vain kaksinkertaistui.
Tiesin, että Se kaupunki on täynnä kulttuuria, taidetta sekä loistavaa arkkitehtuuria ammoisilta ajoilta asti, mutta... Tuo kerubien valtaama rocaille -kupoli vie minulta hengen! <3 Tahtoo tuonne!

Kuka ei haluaisi päästä katselemaan tuollaista näkymää? :o

"Oh, those women! They nurse and cuddle their presentiments, and make darlings of their ugliest thoughts . . ."

Vanity Fair (novel, 1848), by William Makepeace Thackeray.






(Melkein 200 vuotta vanha viisaus, joka aikakaudesta riippumatta kieltämättä pätee meihin naisiin.
Me kaunaiset, asioita hautovat harpyijat, jotka suloisesti hymyillen ja kavalia säkeitä laulellen väännämme veitsiä vihattujemme kyljissä...)

Juhlista lähtö aikaisin. Olin värjötellyt bussipysäkillä ties kuinka kauan, kunnes puol kymmenen maissa viittasin voitonriemuisesti risteyksestä saapuvaa linja-autoa, kunnes tajusin sen olevan ”Ei Linjalla”. Sain jo sihautettua kiroukset huulien läpi kun bussin vauhti hidastui ja kokonaan pysähtyi.

Kuski paljastui ovenavausvalossa 20-jotain-vuotiaaksi-ja-hyvännäköiseksi-miehenaluksi. Kysyi minne olin matkalla ja tarjoutui sitten antamaan kyydin näin matkallaan varikolle.

Epäröin neljättä kertaa, niin kuin tällainen murehtija tekee. Kännykän akku oli heittänyt veivin juhlien alussa, joten minulla ei olisi mitään kontaktia ulkomaailmaan ja mahdollisesti tarvittaviin apujoukkoihin, jos tuntemattoman avuntarjous osoittautuisi hullun ansaksi. Mielikuvitus alkoi jyllätä ja kauhuskenaariot puskivat ajatuksiin. Vainoharhaisuuttani ei auttanut ollenkaan se, että Kauniainen oli ja on minulle tuiki tuntematonta seutua, josta tiesin hämärästi vain tuon kyseisen raitin. Toisaalta matkaa olisi vain 1,5-2 km yhtenäistä tietä haluamalleni pysäkille… Enkä tiennyt monelta seuraava bussi tulisi…





Astuin sisään, ovi kahahti takana kiinni ja uloskäynti valot sammuivat. Olin jo kohottanut bussilippuani leimaa varten, kun kuski ilmoitti ajon olevan ilmainen. Loppuosa bussista oli haukkovaa pimeyttä takanamme, sillä ainoat valot illassa olivat kellertävät katulamput sekä kuskin valaistut hallintolaitteet silmäkulmassani. Kummitustarina huokui hämärässä ilmapiirissä.

Huristeltiin pitkin katuja, minä seisomassa kuskin vieressä, kosketusetäisyydellä valtavasta tuulilasista edessäni, josta iltaiset, autiot kadut avautuivat ja syöksyivät ohi, autotien hyppiessä jalkapohjien alla. Jokainen pomppu otti vatsan pohjasta, ote tangosta ja piikkikoroilla tasapainottelu tuntuivat huterilta vauhdissa.

Smalltalk oli piristävää hiljaisen odottelun jälkeen tienposkessa. Söpö poika, joka oli mukavan kohtelias. Kuulemma ”kauniille tytölle antaa mieluusti ilmaisen kyydin.” :D Lucky me. Olisinko jäänyt värjöttelemään, jos olisin jo hieman iäkkäämpi? Pitää kai ottaa vanhempien naisten neuvosta vaari ja ottaa kaikki ilo irti nuoruudesta.
Noh, nuorin ja söpöin bussikuski, jonka olin vuosien varrella nähnyt. Pyysi puhelinnumeroa ja treffeille. :3









Kiitokset auttavalle kädelle. ^^
Siitä tuli hymy tytön suupieliin koko loppuillan ajaksi.

Whäääh!

Olen tällä hetkel alottamas opiskeluja Kauniaisten Akatemian Historia -linjalla -

Tajusin just, et huomenillal on opinahjon Alkajais/Tutustumisjuhlat... ("skumppa?")

Keskiviikko tulee olemaan hubaa-aikaa kursseilla nuokkuessa.
Taitaa Poliittinen - ja Kulttuuri historia mennä vähän ohi. >DDDD

Kun minulta kysytään malliesimerkkiä 1700-luvun hatuista, mieleeni tulee heti kaksi taulua:

Young Woman in a White Hat by Jean Baptiste Greauze, 1780. - (kuva)
sekä
Georgiana, Duchess of Devonshire by Thomas Gainsborough, 1787. - (linkki)




Olen tällä viikolla kaavoittamassa saman tyyppistä päähinettä kuin oheissessa kuvassa – mutta en kuitenkaan samanlaista! <3 Oma visioni on kypsentynyt mielessäni jo pitkän aikaa, joten nyt sitten päätin rullata silkkipaperirullan auki ja alkaa heilutella viivaimia…




Kuvanlailla, 1700-luvulla oli erittäin muodikasta käyttää melkein tasaisen vaakasuoria, lautasmaisia hattuja (tietysti runsaasti koristeltuina), jotka ulkona suojasivat rouvien ja neitien kauniin vaaleaa hipiää porottavan auringon tuhoilta.

Valkoisen Hatun silkkisifonkikoristeet luovat samalla keveän, mutta runsaan ja muhkean ilmeen. Koristeena löytyy vielä yksi rokokoo naisten suosituimmista asusteista: Valkoinen strutsin sulka. Aatelissäädyn haluttu ja himoittu yleellisyystuote, joka hehkuu rokokoon henkeä: Korea kuin mikä, sekä tuulen käydessä että daamin liikkeissä sulka mukailee sulokkaan kepeällä liikehdinnällä.

Huomatkaa, kuinka tuon ajan maalaustaiteessa oli tyypillistä korostaa paljastettua ihoa mm. huivein ja kaulapannoin…




Toinen ajan mallihattu on tietysti sekä taatusti Devonshiren herttuattaren, Georgianan ”The Picture Hat”!

(Jos ette ole kuulleet niin teidän velvollisuutenne on sivistää itseänne ja painaa linkkiä!)

Muoti-ikoni Georgianan itsensä suunnittelema hattu sai valoa julkisuudessa hänen poseeratessa luomuksensa kanssa Britannian Royal Academyn näyttelyn maalauksessa. Tuolloin säätyläisnaiset hullaantuivat näkemäänsä ja kiiruhtivat tilaamaan hatuntekijöiltään tätä uusinta villitystä.

Erilaisia versioita tästä päähineestä alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella (ei vitsi). Kaikkien piti saada sellainen!

Hatun suosion voi nähdä vaikka 1780 - 90-luvun muotokuvamaalauksia sekä muotikuvia (fashion plates) tarkasteltaessa.

Hatussa oli ominaista sen valtava lieri, kuvun ympärille kiedottu nauha, sekä (yllätys, yllätys) strutsin sulka. Yksinkertaisuudessaan nerokas kokonaisuus, jossa ilmenee 80-luvun muodin maanläheistyminen sekä vaatetuksessa haettu vaivattomuus.

Tämä samainen hattu teki comebackin muotimaailmaan Edwardiaanisena aikana (n. 1901-10).
Esimerkiksi, muistatteko Titanic –leffan? Kuinka sen alussa Kate Winslet astui ulos autosta Picture Hatin serkkua kantaen?
Muistatteko Leveän Lierihatun Rusetilla?.. Nyt lipsun aiheesta!...
1900-luvun serkkua nimitettiin Gainsborough Hatuksi…




Linkki!

The Picture Hat: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Thomas_Gainsborough_Lady_Georgiana_Cavendish.jpg